Kohtaamattomuus ja kohtuuttomat

Ihmiset eivät kohtaa vaan törmäilevät omien ongelmiensa ja tarinoidensa perässä. Näin tahtoi sanoa minulle Saara Cantellin elokuva Kohtaamisia.

Olen suuri episodielokuvien ja pitkien kameraottojen ystävä, joten siinäkin suhteessa elokuva teki minuun vaikutuksen. Todelliset näyttelijänkyvyt nimittäin paljastuvat vasta, kun ei pysty pakenemaan lyhyiden kuvien väliin.

Useiden pikkutarinoiden kutominen yhdeksi jänteväksi elokuvaksi osoittaa aina asialla olevan hyvän käsikirjoittajan. Tässä tapauksessa ohjaaja Cantell itse. Elokuva ei tarinaltaan vallankumouksellinen ole, ihmiset pyristelevät ongelmissaan eteenpäin, mutta kuten tosielämässä, harvoin niistä perusongelmistan koskaan eroon pääsee.

Kohtaamisia on vahvasti naisten elokuva. Sanon tämän sen perusteella, että elokuvan miesroolit jäivät ohueksi. Ne olivat pettäjämies, raivoava rasistivanhus sekä kriminaali.

Naisten roolit raflasivat paremmin. Anneli Sauli parantumattomasti sairaana seniorimarttyyri Marttana toimi hyvin. Hän tietysti salasi sairautensa, sillä aikansa lapsena ei tee itsestään numeroa.



Mutta polvesta eivät tyttäretkään parane. Martan lapsenlapsi, arkkisyrjäytyjä yksinhuoltaja Emmi, jota roolitti Jenni Banerjee näytteli silti hyvin, vaikka vaikeinta onkin näytellä tavallista ihmistä, eikä vahvasti ongelmaista ihmistä. Siinä missä Martan sukupolven naiset kestivät kaiken, niin Emmin sukupolvi on malttamaton ja kaukana uhrautujanaisen prototyypistä. Elokuvan keski-ikäiset naiset taas turvautuivat tunteettomuuteen kaiken paskan edessä.

Oikein vanhan ajan ylihyvä naishahmo oli löydetty, joskin yllättävältä taholta. Tuota hahmoa näytteli somalityttö Fardusa, vanhainkodin hoitaja. Ja somalitytöt lienevätkin nyky-Suomessa ainoita, jotka eivät valita kohtaloaan ja pitävät tympeiden ihmisten kanssa työskentelystä.

Elokuvan ohjaaja sanoo ihmisten kasvun lähtevän kohtaamisista toisen ihmisen kanssa. Ja tuolle ajatukselle elokuva on uskollinen, hyvä niin. Itse en kyllä usko kaikkien kohtaamisten kasvattavan ihmistä. Pikemminkin päinvastoin.Varsinkin silloin kuin kohtaamiset itsessään ovat tehneet ihmisestä katkeran.



Ja kohtuuttoman muita ihmisiä kohtaan.