Esan Dublinin reissu kuvina

Tässä olisi nyt joitakin kuvia Dublinin reissultani. Ja vähän tarinaakin mukana.

Pubeja Dublinissa riitti ja niissä tuli kierrettyä, joskaan ei asuttua. Mitään halpaa Dublinissa ei ole, kalja oli samanhintaista kuin Helsingin keskustassa ja kaikki muukin oli kallista. Tupakka maksoi peräti seitsemän euroa, joten luulisi, että Irlannissa tupakin poltto olisi katoamaan päin.

Patrick Kavanaghin patsasta ei Grand Canalin kunnostustöiden vuoksi tämän lähemmäksi päässyt.

Hautausmaa keskellä kaupunkia talojen puristuksessa. Hugenottien hautausmaa.

Jätin runokirjani Dubliniin ja odottolen uutta lukijakuntaa.

Olihan se James Joyce-keskuksessakin käytävä. Tässä ukon sänky. Kirjoittelin itsekin kovasti hotellissa ja pubeissa runoja. Niitä saatte kenties lähiaikoina lukea täältä blogistakin.

Tämän Dublinia-museosta, joka kertoo Dublinin historiasta keskiaikaan asti. Museoon oli onnistuttu tuomaan jopa meren tuoksu. En tiedä kyllä miten. Tämä kuva esittää orjamarkkinoita.

Tässä hotellini. Tämä oli aivan keskustan rajamailla. Joskin hotellin ympäristössä pyöri jo sellaista porukkaa, joista tiesi, että kaikilla ei Irlannissa mene hyvin. Köyhiä ja juoppoja oli, sekä kuinkas ollakaan kerjäläisiä Romaniasta.Dublinissa näki myös selkeästi jopa korttelin tarkkuudella, mistä alueista pidettiin huolta ja mistä ei.

Tämä on Saint.Stephens greeniltä. Viehättävä puisto keskustassa.

Olihan se käytävä Guinnessin panimoillakin.

Putkimiehen poikana minua kiinnostaa britteinsaarelaiset vessaratkaisut. Niillä on myös omanlaisensa pistorasia, onneksi löysin kaupasta adaptorin, että sain kännykän ladattua.

Hapenny-silta on söpö. Nimensä silta on saanut siitä, että sen ylittäminen maksoi joskus pennin.

Wilde itse.

Molly Malone. Hän on kuin kuva irlantilaisesta naiskaudesta. Olivat komeita naisia. Tosin Dublinissa asuu niin paljon ulkomaalaisia että vaikea sanoa, ketkä olivat kotimaista tekoa ja ketkä eivät.

Oscar Wilde se keksi syyn juomisellekin.

Hassua. Intialaiset olivat saapuneet messuamaan Jeesuksesta yhteen Euroopan katolilaisimpaan maahan.

Lähdön hetki. Joku pölli olkalaukustani lentokentällä tai lentokoneessa minulle rakkaan Nuuska Muikkunen-pinssin. Perkele, olisivat vieneet edes rahat.

Sitkeille, jotka jaksoivat tänne asti, niin kuvia löytyy lisääkin kuvasivuiltani.
-----------------------------------

Paikallislehti haastatteli minua myös runokirjani tiimoilta ennen reissua.