Runoja kaipuusta ja kaipaamattomuudesta

Jonain päivänä



Miksi Luojan tehtävänä on

teidän mielestänne kostaa?



Ajat ovat epävarmoja,

ovat aina olleet.



Miksi mielestämme on

syntiä

rakastaa itseään?



Jonain päivänä

emme tarvitse ketään,

                           mitään.



Olemme olemattomuudessa

                 rakastaen hetkeä.

------------------------------

Rakastetun ilo

Ei ole ikävää kesää.

     Ei näitä tunteita.

          Ei mitään sellaista, josta puuttuu ilo.



                       Jossain odottaa ilo

                                   toiveikkaille rakastetuille.



Asuisitko enää kuolleiden ihmisten kodeissa,

            kun katulamppu valaisee liikkeesi,

    etkä suostu vihaamaan ketään.

-----------------------------------------

Mutta kun ei muuta



Teitä kohti on tulossa auttaja.

Kysymykset jäävät vaivaamaan loppuiäksi.

Seuraava on nyt:

Mitä hän ajatteli, kun loppu tuli.

Ei hän voi olla onneton, syksy tulee.

Kuka voisi olla onneton?

Kun kylmyys tuli,

mutta hänen lämpönsä jäi.

Hänen on lämmin olla,

meidän on lämmin.

Vaikka kuinka rakkaus kuoli.

-------------------------

He rakastavat ehdoitta



Älkää jättäkö minua.

       Ei ollut tarkoitus loukata ystäväänne.

              Liha tulee muualta,

                    katso,

                        kuinka sitä sattuu.



Halusivat tehdä mustasukkaiseksi

           epäilyttävän maan.

   Syytöstä varten tarvitaan ikäviä kysymyksiä.

             Sambakarnevaaleille väsyttäviä kipulääkkeitä,

nokkahuilun soittoa epävireisesti.

  Ei hyvältä näytä.

                                  Tie nousi pystyyn.



   He rakastavat ehdoitta, raivoavat myöhemmin.

             Siellä ovat ne onnenniityt, joita he kaipaavat.



--------------------------------------------

Mitä olisi voinut tulla?

Katumus, luottamus, pettymys.

Ihmiset suviyössä.

Mikä oikeus sinulla on pitää

toisen palvelijaa huonompana?

Mitä elämästä olisi voinut tulla?