Hylkäisitkö lähimmäisesi uskon takia?

Kuorosodan viehättävä juontaja Kristina Komulainen on antanut useammalle lehdelle haastatteluja siitä, kuinka tuli uskonveljiensä ja -sisariensa hylkäämäksi lähdettyään Jehovan todistajista. Hänhän on sinänsä onnekas, koska häntä eivät hylänneet kaikkein lähimmät. Uskonlahkoissa jopa oma perhe saattaa hylätä, jos jätät uskonlahdon ja hyvässä lykyssä eronnutta vielä vainotaan.

Haluaisin ymmärtää näitä uskonlahkoja, mutta jotain niiden ehdottomuudessa on vaikeaa ymmärtää. Voin olla epäilevä, mutta en usko maailmanloppuun lähitulevaisuudessa ja minusta on vaarallista ajatella, että joku niin uskoo ja pelottelee sillä varjolla samoin uskovia.

Useimmiten näitä uskonlahkoja kiinnostaa uskottomien moraali tai oikeastaan moraalittomuus. Ihmiskunnan moraalin on sanottu romahtaneen jo viimeiset tuhat vuotta, mutta silti tämä maailma pyörii. Välillä yskähdellen, mutta pyörii silti. Ihminen on aina yhtä moraalinen ja moraaliton, kun hänelle itselleen on hyväksi. Näin se vain on.

Vaikka toisin luulisi, maailma on muuttunut yhä ehdottomammaksi paikaksi elää. Jopa "oikeasta" ruokavaliosta taistellaan henkihieverissä. Ihmiset uskovat yhä sokeammin uskonsa tai ideologiansa oikeutukseen ainoana oikeana oppina. En tiedä, miten tähän on tultu. Toisenlaisiin ajatusmaailmoihin kun olisi kovin helppo tutustua, mutta yhä terhakammin tartutaan omaan oppiin, kuin konsanaan inkvisition aikana.

Pelottavinta minusta on lasten kasvattaminen johonkin uskoon tai ideologiaan ainoana oikeana oppina. Lapsilla ja nuorilla pitäisi olla oikeus itse valita ajatusmaailmansa, sitten kun sen kykenevät itsenäisesti päättämään. Lasta ja nuorta on vieläpä helppo painostaa lähimmäisten taholta, sillä heillehän oma perhe on kaikki. Tai ainakin oli, en tiedä, mikä lapsille ja nuorille nykyisin on tärkeää.

Mutta palataan otsikkoon. Olisitko valmis hylkäämään lähimmäisesi uskon tai ideologian takia? Minä en. Minun tuttavapiirissäni on hyvin eri tavalla ajattelevia ihmisiä, mutta en ole koskaan luokitellut heitä sen mukaan, vaan sen mukaan, millaisia he ovat ihmisinä. Valitettavasti yllättävän moni kaveeraa vain ainoastaan itsensä kanssa samalla tavoin ajattelevien ihmisten kanssa. Muut ovat vääräuskoisia.

Jostain syystä viime aikoina erilaisuus on yhdistetty ainoastaan rasismiin, kun kyse on ennemmin eri ajattelutapojen ymmärtämisestä.  Kysymys tietysti kuuluu, onko ymmärrettävä sellaista ihmistä, uskoa tai ideologiaa, joka ei kunnioita tai ymmärrä sinua.