Päivän musiikkiajatus: Chisua ihailemassa Vantaalla

Eilen kävin siskojen kanssa naisihanteeni Chisun keikalla Martinus-salissa Vantaan Martinlaaksossa. Onhan minulla Chisun nimmarikin toivotuksella "Supervoimia Esalle", tuon nimmarin ja viestin kuvaajani Miguel minulle ystävällisesti hommasi levy-yhtiön kerberosarmeijan läpi jossain tilaisuudessa.



Tuntui jännältä, kun Chisu kannusti vantaalaisia bailaamaan, kun ensimmäistä kertaa elämässäni en asu Vantaalla, vaikka sielultani olen tietysti vantaalainen, mitä ikinä se sitten tarkoittaa.

Chisu veti keikan tyylillä minishortseineen ja korkeilla korkokengillään, kauniina kuten aina. Ihmettelin, että miten Chisu pysyy pystyssä niillä. Vaikka Chisun lookia on kiva ihailla, veti Chisu kovan keikankin ja on hyvä, erittäin persoonallinen laulaja.

Konserttisali ei ole poprock-tähdelle helpoin paikka saada yleisöä innostumaan, mutta Chisun hitit saivat viimeistään yleisön heräämään. Itse olisin kaivannut ehkä akustisempaa menoa konserttisaliin, mutta meni sähkökitaroillakin, kun Chisun ääni ei kuitenkaan hukkunut bändin soittoon.

Tulipa siellä Martinuksessa tietenkin tämä uusin Chisu-hitti Sabotage. Chisu on löytänyt oikean reseptin menestykseen Suomen markkinoilla. Surumieliset laulut rakkaudesta eivät voi olla uppoamatta suomalaisiin. Toivoahan niistä saa, jos Chisun kaltaisella ihmiselläkin on ollut epäonnea rakkaudessa.

Yhä enemmän minusta tuntuu, että persoonallisinta ja parhjainta pop/rock-musiikkia tekevät tänä päivänä Suomessa naisartistit. Persoonallista ja myyvää miesartistia/bändiä ei ole löytynyt enää aikoihin. Sellaista, joka tekisi oikeasti omaa juttuansa, kuten esimerkiksi Chisu ja PMMP.