Hullut erakot voivat mennä muualle

Muusikko Prince menehtyi viime viikolla. Vielä emme tiedä, johtuiko alle 60-vuotiaan Princen poismeno huumeista vai ihan luonnollisista syistä. Ja kuten aina käy, kun taiteilija menehtyy, niin ylistys alkaa. Kuollut taiteilija on aina se paras taiteilija. Itse en ole innostunut Princen musiikista, mutta täysin ainutlaatuinen muusikkohan hän oli.

Viimeiset vuosikymmenet Prince pysyi pimennossa. Se oli osin hänen oma tahtonsakin. Mies vältteli julkisuutta, ei antanut montakaan haastattelua ja jopa kuvia hänestä oli niukalti 90-luvun puolivälin jälkeen.

Ei häntä ylistetty viimeisinä parina vuosikymmenenä ennen kuolemaansa. Häntä pidettiin erikoislaatuisena persoonana, hankalana, jopa hieman hulluna. Prince viihtyi enemmän tai vähemmän erakkona omissa oloissaan, vaihteli taiteilijanimeään vaikka miksi ja taisteli levy-yhtiötään vastaan. Samaan aikaan hän teki valtavasti musiikkia, joka ei enää saanut huomiota, sillä mies ei lähtenyt myymään itseään kaupallisesti.

Princen kaltaisten persoonien aika on auttamattomasti ohi. Enää ei siedetä sitä, että joku poikkeaa massasta ja vieläpä uskaltaa taistella sitä vastaan. Maailma on armoton erilaisille persoonille. Michael Jackson oli erikoislaatuinen kuin kuka, ja miten hänelle kävi. Hän erakoitui. Näin kävi myös omalaatuiselle miljonäärille Howard Hughesille tai tuottajanero Phil Spectorille. Tässä vain muutama esimerkki. Tosin kaikilla on ollut enemmän tai vähemmän huumeongelmia, joten sekin on sitten syy tai seuraus.

Massasta poikkeavat ajetaan erakoitumaan, se on valitettava fakta. Ei tarvitse olla edes maailmankuulu vain näin käy vaatimattomammissakin puitteissa. Vaikka elämme ajassa, jossa siedetään ainakin tietynlaista erilaisuutta enemmän kuin koskaan, niin aikamme sietää erilaisuutta huonommin kuin koskaan. Silloin ajautuu joko erakoksi omasta tahdostaan tai muiden avittamana, koska omassa rauhassaan on yksinkertaisesti helpompaa.

Enkä jaksa uskoa, että erikoislaatuiset taiteilijat pääsevät enää koskaan kansansuosioon. He eivät yksinkertaisesti saa huomiota, jota kaikista mullistuksista huolimatta saa yhä parhaiten isojen levy-yhtiöiden tai vaikka kustantamojen toimesta.