Mitkä ihmeen Suomi-teot?
Yle etsi hiljattain Suomi-tekoja kansalaisilta. He saivat kertoa, miten Suomesta saataisiin parempi paikka elää.
Suomi-käyrä on ollut jo pitkään laskusuhdanteessa asiassa kuin asiassa, joten ajatus on hyvä. Sitä en tiedä, jatkaako Suomi laskuaan, vaan tapahtuuko jokin muutos parempaan.
Joka vaaleissahan keksitään sloganeita tyyliin Suomi nousuun ja vaikka mitä, mutta tätä nousun ihmettä ei ole tapahtunut.
Mitkä sitten olisivat hyviä Suomi-tekoja? Ainakin se, että Suomessa lopetettaisiin järjetön riitely ja oikeasti katsottaisiin tätä elämää yhdessä eteenpäin. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta sietää nyt sentään.
Liikaa ei olisi pyydetty, että hyväksyisimme toinen toisemme kaikkine erilaisuuksinemme, ei irvailtaisi toisen puutteista, ei kadehdittaisi ja ei vihattaisi. Tämä kuulostaa turhanpäiväiseltä lässytykseltä, mutta siitä se lähtee.
Lisäksi Suomessa täytyisi vapauttaa ideat rohkeasti ihan kaikilta ihmisiltä työelämässä. Pienyrittäjiltä tämä onnistuu, mutta jos isommissakin yrityksissä otettaisiin kaikilta ihmisiltä ideat käyttöön luovasti ja vapaasti, niin Suomi olisi leijona taas. Elämme vähän sellaisessa klikkien maailmassa, jossa joidenkin ihmisten ideoita ei oteta huomioon, vaikka ne olisivat hyviä, koska ko. ihmisestä ei muuten satuta pitämään.
Mielestäni Suomessa tarvittaisiin yhä iloa enemmän. Olemme järkyttävän jännittyneitä ihmisiä, jotka suuttuvat melkein kaikesta ja eivät osaa nauttia mistään. Vähän rennompi ote elämään, please. Ja vähemmän vielä sitä tuomitsemista.
Suomessa on hyvä pohja kaikkeen, sillä meillä parempaa yhteiskuntaa ei tarvitse rakentaa pohjalta. Olemme vain jotenkin jämähtäneet paikoillemme. Uudistumisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että hyvinvointivaltiomme yksityistetään ja kaikki ovat oman elämänsä yrittäjiä, mutta totuus on myös se, että jotain täytyy tehdä, että hyvinvointivaltiomme säilyy.
Suomi-käyrä on ollut jo pitkään laskusuhdanteessa asiassa kuin asiassa, joten ajatus on hyvä. Sitä en tiedä, jatkaako Suomi laskuaan, vaan tapahtuuko jokin muutos parempaan.
Joka vaaleissahan keksitään sloganeita tyyliin Suomi nousuun ja vaikka mitä, mutta tätä nousun ihmettä ei ole tapahtunut.
Mitkä sitten olisivat hyviä Suomi-tekoja? Ainakin se, että Suomessa lopetettaisiin järjetön riitely ja oikeasti katsottaisiin tätä elämää yhdessä eteenpäin. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta sietää nyt sentään.
Liikaa ei olisi pyydetty, että hyväksyisimme toinen toisemme kaikkine erilaisuuksinemme, ei irvailtaisi toisen puutteista, ei kadehdittaisi ja ei vihattaisi. Tämä kuulostaa turhanpäiväiseltä lässytykseltä, mutta siitä se lähtee.
Lisäksi Suomessa täytyisi vapauttaa ideat rohkeasti ihan kaikilta ihmisiltä työelämässä. Pienyrittäjiltä tämä onnistuu, mutta jos isommissakin yrityksissä otettaisiin kaikilta ihmisiltä ideat käyttöön luovasti ja vapaasti, niin Suomi olisi leijona taas. Elämme vähän sellaisessa klikkien maailmassa, jossa joidenkin ihmisten ideoita ei oteta huomioon, vaikka ne olisivat hyviä, koska ko. ihmisestä ei muuten satuta pitämään.
Mielestäni Suomessa tarvittaisiin yhä iloa enemmän. Olemme järkyttävän jännittyneitä ihmisiä, jotka suuttuvat melkein kaikesta ja eivät osaa nauttia mistään. Vähän rennompi ote elämään, please. Ja vähemmän vielä sitä tuomitsemista.
Suomessa on hyvä pohja kaikkeen, sillä meillä parempaa yhteiskuntaa ei tarvitse rakentaa pohjalta. Olemme vain jotenkin jämähtäneet paikoillemme. Uudistumisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että hyvinvointivaltiomme yksityistetään ja kaikki ovat oman elämänsä yrittäjiä, mutta totuus on myös se, että jotain täytyy tehdä, että hyvinvointivaltiomme säilyy.
(Tämä taitaa mennä vähän asian vierestä, mutta kirjoitan kuitenkin.)
VastaaPoistaTaitaa käydä vaan niin, että kun vientiä yritetään elvyyttää keventämällä palkansaajien (ja tuilla elävien) kukkaroa, niin kotimainen kysyntä heikkenee: pk-yritykset toiminevat enimmäkseen kotimaan markkinoilla.
Jatkuvat yt-neuvottelut eivät ole mikään vähäinen tekijä ihmisten hyvinvoinnissa. Moni onkin sanonut, että jopa potkut olisi helpompi käsitellä kuin se, että on jatkuvasti löysässä hirressä epätietoisena tulevaisuudesta. Omassa työssä tätä on jatkunut pari vuotta: irtisanomisten sijaan työaikaa on vähennetty vaikka työn määrä on lisääntynyt. Ymmärrän kyllä, että ihmisten pitää luopua hankalina aikoina jostain, mutta helpompi se olisi hyväksyä, jos se oikeasti koskisi kaikkia: toisilla leikkaukset ovat pysyviä, kun taas toisilla tilapäisiä.
Menneiden vuosikymmenten patruunoille olisi vieläkin käyttöä yritysjohdoussa: työpaikoista oltiin ylpeitä ja johtajatkin palkitsivat tämän tavalla tai toisella. Työntekijä ei ollut pelkästään kuluerä. Suomessa ei ymmärretä, että hyvinvoiva työntekijä on myös tuottoisa työntekijä, vaikka sitä toitotetaankin joka paikassa.
Löysä hirsi pahin.
VastaaPoista