Bohemian kadut (runo)

Näillä kylmillä kevään päivillä on  paljon lupausta.
Ihmiset kulkevat kaduilla kuin eivät tietäisi sitä.
Elämä soljuu eteenpäin niin kuin ennenkin.
Jossain kolkuttaa kello. Aikaa on vielä.
Bohemian kadut eivät enää toimi. Niiden täytyy mennä.
Niille löytyy kulkijoita. Ne kadut eivät koskaan lopu, eikä kukaan löydä niistä perille.
Kulkijat väsyvät, kuulevat vain muiden puheen.
Oma puhe on syvällä, eikä se saa itseään ulos.
Eksyminen on enemmän kuin todennäköinen vaihtoehto.
Me, jotka olemme saaneet täällä elää,
emme oikeastaan tiedä, keitä me olemme.
Meille on se kerrottu muiden toimesta, mutta se on vain heidän mielipiteensä.