Maailman onnellisimman maan kansalainen puhuu

Tervehdys täältä maailman onnellisimmasta maasta. Tuota tietoa on tosin vaikea uskoa, koska tässä maassa on niin paljon epätoivoa. Jos vertaamme olojamme Etelä-Sudaniin, elämme eri planeetalla vaikka samalla planeetalla.

Leipäjonot, köyhät ja kurjuutetut eivät vain maastamme tunnu poistuvan, vaikka nyt kehutaan kaiken olevan loppujen lopuksihyvin. Ja näin onkin, kunhan et tipahda siitä oravanpyörästä joko itsesi takia tai jonkun muun syyn takia. Kun olet kiltti pikku muurahainen pysyt rakkaan Suomi-perheen jäsenenä.

Sitten olet pelkkää roskaa tässä maailman onnellisimmassa maassa, jos et jaksa olla kaiken kestävä pikku muurahainen. Siitä pidetään huoli. Suomen pahin tasa-arvoon liittyvä ongelma liittyy taloudelliseen tasa-arvoon. Millään muulla ei loppupeleissä ole väliä kuin sillä, onko sinulla rahaa vai eikö sinulla ole.

Omassa elämässäni en onnea tavoittele. Minulle riittäisi päinvastoin kuin Minna Canthille se pystyynkuollut ja tylsä elämä. Elämässäni on ollut riittämiin draamaa jo. Jos draama ei ole tullut itsestään, niin olen onnistunut luomaan elämääni draamaa.

En ole oikein koskaan istunut mihinkään suomalaiseen onneen edes. Asuntoa tuskin saan edes koskaan ostettua velkojeni takia. Perhettäkään en koskaan perustanut. Enkä sellaista edes kaipaa. Niin eläisin mielelläni vain tylsää ja pystyynkuollutta elämää.

Paljon hukkaamme energiaa Suomessa toisten nälvimiseen ja haukkumiseen. En ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä. Täällä onni on joillekin kun saa sivaltaa ja alistaa että nöyryyttää toista ihmistä. Ei tässä maassa tunneta sanaa kannustaminen onneen. Virheistä kyllä muistetaan rangaista viimeiseen asti.

Mitä sitten onni on? Ja miksi onnea kätkemään? Onni ei kestä ikuisesti. Kaikilla sitä ei ole välttämättä koskaan ja toiset menettävät sen. Ei kuoleman porteilla kysytä olitko onnellinen. Rauha on tärkeämpi kuin onni.

Ihmisen elämä on pettymysten sietämistä. Se kasvattaa elämän siedettävyyttä.