Luettua: Sörkan muurin varjossa: Vangitkin ovat lukumiehiä

Ei uskoisi heti, että Sörkan vankilan kirjastotoiminnasta saisi mielenkiintoista kirjaa. Mutta kyllä saa. Sörkan vankilan kirjastoiminnan vastaavan Matti Merivirran ja Anton Reenpään kuvaama kirja Sörkan muurin varjossa on hieno katsaus vankeinhoidon historiaan kirjallisuuden varjolla.

Moni ei pidä vankeja heti ensi ajatuksella kovina lukumiehinä, mutta vankilassa luetaan klassikoista lähtien monipuolisesti kirjallisuutta. Vankilassa kirjallisuus on arvossaan näinä aikoina, jolloin ihmiset eivät vapaaehtoisesti välttämättä lue yhtään kirjaa. Varsinkin vangit innostuvat, jos joku pomomies on innostunut lukemisesta.

Ja aikaahan vankilassa on lukea. Ei ole edes kännyköitä ja nettiä häiritsemässä. Kaikissa vankiloissa ei ole vieläkään omaa kirjastoa, mikä tietenkin on vääryys. Se on ihmisoikeus. Ja vankiloista ei tietenkään lähdetä noin vain muualle kirjastoon. Ei edes vankilan kirjastoon noin vain kävellä.

Itse olin yllättänyt myös siitä, kuinka vangit analysoivat tässä kirjassa lukemiaan kirjoja. Analysointi oli huomattavasti parempi kuin nykypäivänä muualla, kun kirjojen analysointi jää usein vain niiden juonen kertomisen tasolle.

Vankien omasta kynästä oli lähtöisin myös kaksi koskettavaa elämäntarinaa, joita lukiessa lukkiutui paikoilleen. Joidenkin elämän lähtökohdat voivat olla jotain karmeaa. Silti nämä kaksi kirjoittajaa olivat saaneet elämänsä jollain tavalla kasaan. Vankilassakin.

Sörkan muurin varjossa on kirja, josta näkee, että sen tekoon on käytetty aikaa ja vaivaa. Anton Reenpään kuvat ovat karun yksinkertaisia, mutta niin on vankilakin karu paikka.

Niin, mitä kirjoja vangit sitten lukevat? Yllättäviäkin nimiä löytyi listalta. Kuten vaikkapa Sofi Oksasta. Konnien itsensä kirjoittamat kirjat eivät vankeja kiinnosta, mutta muuten "ammattikirjallisuus" kuten Alibi ja Poliisi kertoo -kirjat. Ja ne aiemmin mainitsemani klassikot.

Oikeastaan kirjat voisivat olla mistä tahansa kirjastosta lainattuja kokonaisuudessaan. Ilmeisesti varkaudetkaan eivät ole vankilassa ongelma. Vankeja ei pakoteta myöskään enää lukemaan Raamattua ja muuta katumusta herättävää kirjallisuutta, kuten heidän kohtalonaan oli entisaikoina.