Kirja-arvostelu: Ville Hytönen - Johannes Andreas: Sarjamurhia Neuvosto-Viron viime henkäyksillä

 

Ville Hytösen radiodokumentin pohjalta dramatisoima Johannes Andreas on yksi erikoisimmista kirjoista, joita olen lukenut. 

Virolaisesta sarjamurhaajasta Johannes-Andreas Hannista ja hänen paljon kestäneestä vaimostaan Pillestä kertova kirja on omalaatuinen sekoitus uskontoa, tappamista, seksiä ja Neuvosto-Viroa. Ja mikäs sen parempaa. 

Kirjailija on tehnyt aikamoisen taustatyön, sillä kirja vilisee 1970-1980-luvun vaihteen neuvostoajan tuotemerkkejä, henkilöitä ja paikkoja. Itse Johannes-Andreas hirtti jo itsensä vankilassa pian kiinni jäätyään, mutta muita murhaketjun kokeneita on yhä elossa ja heitäkin on haastateltu. 

Pille ei suostunut haastatteluun ja asuu tätä nykyä Suomessa nimeään vaihtaneena vankilatuomionsa jälkeen. Hänet tuomittiin, vaikka hänen rikoksensa taisi olla vain vaikeneminen miehensä rikoksista.

Johannes-Andreaksesta ei kai voinut tulla oikein muuta kuin murhaajaa. Tiukka pappi-isä, kyllä, Neuvostoliitossakin oli uskovaisia, ja tiukka neuvostoajan komento pitivät siitä huolen. Kirjassa kuva Neuvosto-Virosta on ankea ja tyly.

Johannes-Andreas tavoitteli ja unelmoi jostain paremmasta ja suuremmasta ja löysi sen tappamisesta. Sairasta, mutta totta. Samaan aikaan neuvostojärjestelmä kulki loppuaan kohti ja sen kohtaloa verrataankin kirjassa usein Johannes-Andreaksen ja Pillen kurjiin kohtaloihin.

Pille on Johannes-Andreastakin erikoisempi hahmo. Hän on samaan aikaan uhri että mahdollistaa miehensä teot, koska vaikenee niistä. 

Hän rakastaa ja alistuu miehelleen, mutta pettää tätä muitta mutkitta tiies kenen kanssa. Samaa harrasti tietenkin mieskin. Seksi on heille jonkinlainen lohdun lähde, jota voi harrastaa kenen kanssa tahansa. Johannes-Andreas oli lisäksi vielä kaappitransu ja biseksuaali.

Sarjamurhaajilla on yllättävän usein ollut kieroutunut ja ahdistava lapsuus. 

Niin kuin tässäkin tapauksessa, jossa Johannes-Andreaksen hirviö-isä hakkasi pienestä pitäen ja äitikin solvasi törkeästi. Johannes-Andreas jäi täysin vaille rakkautta. 

Toisaalta neuvostojärjestelmäkään ei antanut mahdollisuuksia erilaisuuteen ja unelmointiin, mutta Johannes-Andreas oli erilainen siitäkin huolimatta ajautuen jo varhain sairaille poluille, kuten sarjamurhaajille usein käy jo lapsena.