Kirja-arvio: Patti Smith - Enkelten leipää

 

Kirjailija ja rokkari Patti Smith nauttii tätä nykyä suurta arvostusta. Olihan hän ensimmäisiä naispuoleisia alternativerockin suuruuksia. Tai oikeastaan on nauttinut koko uransa eräänlaisena punkrunoilijana. Ei huonosti 80-vuotiaalta. Tämä kaikki, vaikka välillä hänellä oli todella pitkä tauko luovassa työssä. 

Jos joskus kirjoittaisin elämäkerran, käyttäisin kyllä Smithin tyyliä. Se on jännä yhdistelmä runoutta, muistelmia ja eräänlaista mystiikkaa. Varsinkin lapsuutta kuvaava osuus on todella hyvää tekstiä. Aikuisuus ja melkein koko ura menee sitten ikäänkuin pikakelauksessa. Ainakaan siitä ei saa kiinni. En sitten tiedä, onko hän kirjoittanut siitä muussa tuotannossaan. 

Smithin lapsuus oli köyhää, mutta ei ankeaa, vaikka myöhemmin kirjassa selviää ettei hän edes ollut isänsä biologinen lapsi. Smith eli eräälaisessa unelma- ja satumaailmassa omine pikku aarteineen. Ei hän kuitenkaan ollut pelkkä heiveröinen runotyttö vaan hänessä oli jo lapsesta johtajan ominaisuuksia.

Smithin elämän rakkaus Fred Smith kuoli varsin nuorena, kuten myös hänen veljensä. Tragedioita on riittänyt. 

Jo 60-luvulla syntyneen adoptoitavaksi antamansa lapsen hän sivuuttaa varsin nopeasti ja siirtyy alkavaan taiteilijanuraansa New Yorkissa. Se herättää huomiota. En sitten tiedä, onko asia yhä niin arka. Myöhemmin vanhempana hän oli kuitenkin etsinyt lapsen käsiinsä. 

Luettava mutta epätasainen teos.