Onko Wille Rydman liikaa kaikille?

 

Kun Jussi Halla-aho elää väkisinkin hiljaiseloa eduskunnan puhemiehenä, niin hänen paikkansa vasemmiston ykkösinhokkina on ottanut Wille Rydman. Miksei myöskin kokoomuksen, Rydmanin entisen puolueen, inhokkina.

Rydman on siitä erikoinen poliitikko, että hän sanoo mitä ajattelee. Häntä ei voisi vähempää kiinnostaa loukkaantuuko joku. Hän tuntuu melkein nauttivan ärsyttämisestä. Sitten kun tähän liitetään vielä hämärä nuorille naisille, oliko peräti alaikäisille kirjoittelu, niin inhokkisoppa on valmis.

Tasapuolisuuden nimissä on tietenkin mainittava, että on persuilla ja kokoomuksellakin inhokkinsa vasemmistossa. Sen pörssin kärkeä pitää vihreiden Sofia Virta.

Ja kun sekä oikeistolaiset ja vasemmistolaiset ovat täysin sokeita muille ajatusmalleille kuin omilleen niin inhokkeja on oltava. Rydman vielä on vasemmistolaisesta kulttuurisuvusta. Hän on ikään kuin pettänyt omansa alunperin.

Rydman ei ole millään mittareilla mukavan miehen maineessa, eikä hän edes yritä miellyttää ketään. Hänellä on oma missionsa. Persuissa hän saa myös paljon valtaa, sillä persuissa ei liene montaa yhtä älykästä kuin Rydman on.

Nyt hän sohaisi vielä kepillä ns. vanhojen puolueiden rahasampoon eli sosiaali- ja terveysalan järjestöihin, joille on varsin hövelisti jaettu rahaa. Onko minkäänlaisia vaikutusarvioitakaan koskaan tehty? Kuinka paljon köyhiä ja sairaita oikeasti autetaan ja kuinka paljon työllistetään vaan oikean puolueen tai aatteen ihmisiä?

Totuudenpuhujille ei ole vain tässä maailmassa sijaa, kaikkein vähiten Suomessa. Se kannattaisi Rydmaninkin muistaa. Minä jos kuka olen karvaasti joutunut asian kokemaan.