Valekirjailijat iskevät!

 

Tekoälystä jaksetaan itkeä. Tekoäly on kuin juorulehti, jota kaikki salaa lukevat. Epäilen, että tekoälyäkin sen suurimmat haukkujat salaa käyttävät. 

Itkijöitä on paljon varsinkin ns. kirjallisessa eliitissä. Sellaisena voi pitää jo niitä sopivia, jotka kustannussopimuksen saavat muuta kuin julkkiksen, rikollisen/poliisin ansioilla. 

Ranskassa kävi sitten hassusti, kun ns. supersopiva, musta maahanmuuttaja olikin ottanut ja tekaissut kirjansa tekoälyllä. Se oli tietenkin avokäsin palkittukin. Tietenkin kirjailija itse kiistää olevansa ns. valekirjailija.

Miten laiska ihmisen vain täytyy olla, kun tietää jo varmasti saavansa kustannussopimuksen etnisellä taustallaan, kun osaa vieläpä muutenkin kirjoittaa. Vai osaako? Onko hän tehnyt kaiken tekoälyllä?

Minulla ei ole mitään tekoälyä vastaan kirjoitusapuna. Käytän sitä itsekin ideointiin ja tiedonhakuun. Käytän sitä jonkinlaisena kustannustoimittajana, koska en saa oikeitakaan avuksi. 

Olen miettinyt jopa kirjoittaa kirjan tekoälyllä kokeeksi. Olenhan muutenkin valekirjailija. Minulla on kaikessa vain voitettavaa. Myönnän sen tosin sitten rehdisti, jos näin teen. Niin pitäisi muidenkin tehdä.