Pitävätkö lupaukset hoitajille?

Vähän aikaa sitten pääsin uudella tavalla kiinni toimittajan työhön. Toimittajan ura on aina ollut yksi haaveistani luovemman kirjoittamisen lisäksi. Olen nimittäin alkanut kirjoittaa Lähi- ja perushoitajien ammattilehteen Superiin freelancer-toimittajana. Se on mukavaa siksikin, että voi vaikuttaa hoitajien aseman ajamiseen ihan käytännössäkin.

Ennen vaaleja hoitajilla riitti ehdokkaissa ystäviä.  Nyt kun hallitusneuvotteluja käydään, on suuri riski että sanat palkankorotuksista syödään. Tai sitten asia verhotaan jonkin käsittämättömän lausekkeen tai julkilausuman taakse, josta ei ota juristikaan selvää. Mediallakin energia menee Matin ja Merikukan vahtaamiseen, eikä vaalilupausten toteutumisen seurantaan. Rahan hoitajien palkkojen nostamiseen täytyy tulla valtiolta, kuntien äärimmilleen rasitetuilta budjeteilta suuria korotuksia on ilman valtion apuun tuloa epärealistista odottaa.

Vaalikamppailun aikana annettiin huvittavia ja suorastaan loukkaavia lausuntoja joidenkin poliitikkojen suusta. Ehdotettiin muun muassa, että pitkäaikaistyöttömät tai bussikuskit koulutettaisiin lähihoitajiksi. Lausunnot osoittivat, kuinka vähän hoitotyöstä tiedetään. On hieman erikoista olettaa, että kaikista ihmisistä on hoitotyöhön. Kyllä jokaiseen ammattiin täytyy olla omat vaatimuksensa ja edellytyksensä. Ilmeisesti lähihoitajan koulutuksen arvostus kasvaa koko ajan, ainakin mitä Superin koulutustilaisuudessa alan ihmisten kanssa asiasta keskustelin.

Myös vanhustenhuollon kustannuksella äänten kalastelu vaalikampanjan aikana sai niskakarvani ajoittain pystyyn. Puheista tuli usein sellainen kuva, että vanhainkodeissa ja palvelutaloissa vanhukset elävät nälässä ja vailla hoitoa. Tiedottajan työni puolesta olen jonkin verran ko. laitoksia kiertänyt, enkä nähnyt mitään heitteillejättöön viittaavaakaan puhumattakaan nälässä pitämisestä. Toki en voi tietää, mitä kaikissa Suomen vanhainkodeissa tapahtuu. Väärinkäytöksiäkin varmasti löytyy.

Kansanedustaja Kimmo Kiljuselle täytyy nostaa hattua siitä, että hänellä oli rohkeutta mennä viikoksi hoitoapulaiseksi vanhainkotiin. Itsekin olen joskus ajatellut samaa. Artikkeleiden kirjoittaminen vanhusten hoidosta saisi silloin aivan uutta näkökulmaa, kun ei voisikaan tarkkailla etäältä pitäen itsensä tavallaan ulkopuolisena hoitohenkilökunnan siipien suojissa. Aikaisemmin olen tehnyt juttuja kriisikeskuksen ja erään päiväkodin päivästä, joten täysin uusi asia ei olisi minulle. Suosittelin lämpimästi jokaiselle tutustumista sosiaali- ja terveysalan arkeen, silloin sitä ainakin hetken osaa suhteuttaa omia ongelmiaankin oikeaan kontekstiin, kun vierailee kroonikko-osastolla vanhainkodissa.

Eikä sitä tiedä, vaikka joskus itsekin hakeutuisin hoitoalalle, jos täysin kyllästyn paperisoturin rooliin viestintämaailmassa ja haluan ihmisläheisempää työtä. Sehän on itseasiassa aika cooliakin tällä hetkellä, kun esimerkiksi Tumppi Varonenkin on lähihoitaja.

Superin nettisivuilla voi muuten kokeilla virtuaalisesti taitojaan hoitajana. Itse en taida tosin uskaltaa ottaa virtuaalihoidokkia tähän hätään, etten saisi pitkälle syntilistalleni virtuaalihoidokin kuolemaakin. Sen verran kiireinen tuo aikataulu joskus on varsinkin arkena.