Maailmanloppua odotellessa

Ike Kanerva sai sitten tänään lähteä. Eipä tuo nyt yllätys loppujen lopuksi ollut ajojahdin jälkeen. Olihan mies mediaristiinnaulittu jo hyvän aikaa sitten. Lepsut tekstarit Hymy-lehdessä olivat muka kokoomukselle viimeinen tikki.

Eniten jäi ihmetyttämään, että kokoomus ei aiemmin antanut kenkää. Katainenhan sanoi, että oli varottanut jo virkaan Ikeä valitessa, että lähtö tulee, mikäli tekstareita lähtee seksitanssijoiden puhelimiin. Miestä riiputettiin löysässä hirressä nyt viikkotolkulla, kun ei itsekään ymmärtänyt lähteä. Sietää siinä muutama kyynel lehdistön edessä vierittääkin. Siinä sitä tukea on, mutta ainahan ihminen jätetään kai yksin, kun on vaikeinta.

Stubb valittiin ulkoministeriksi. Itse pidin enemmän Ikestä. Stubb vaikuttaa valkoisine hampaineen täysin virheettömältä yli-ihmiseltä. Täytyyhän sillä miehelläkin jokin heikkous olla. Tässä maassa kun epäilyttäviä ovat virheettömät ja absolutistit. Nato-kantakin muuttui miehellä kuin työhuone ministeriöstä vapautui.

Varmaa on, että ainakin jännä paikka ja puutarha saavat uuden merkityksen kansan suussa. Eli sitten kun Ike elää elämäänsä taas rauhassa, niin sutkautukset jäävät elämään vähintään iskurepliikkeinä kapakoissa. Ja kyllähän tuhmia viestejä voi omalle kultsilleen ainakin lähettää, kunhan unohtaa seksitanssijat.

Jos Ike-kohusta jotain hyvää hakee, niin nyt huippupoliitikot ainakin tietävät, että kulissien täytyy pitää yksityiselämässäkin. Mistähän me vain löydämme niitä virheettömiä? Elämä pitäisi myydä julkisuudelle, mutta vain silloin kuin kaikki menee hyvin.

Jos Suomessa kohutaan pikkutuhmista tekstareista, niin Venäjällä odotetaan maailmanloppua jonkun lahkon toimesta. Olen aina halunnut ymmärtää näitä maailmanlopun odottajia ja maakareita. Kuka voi tosissaan uskoa jonkun puolihullun pastorin väitteeseen maailmanlopusta jonain tiettynä päivänä? Kyllä ihmiset ovat aivopestävissä, kun oikeat ihmiset ovat asialla. Pikkumaailmanloppuja maailmassa tapahtuu jokapäivä mikäli tiedemiesten kurjuuden maailmaan on uskomista. Mutta helpottavaahan se kai olisi tietää, että jonain päivänä olisi kaikki loppu. Ei tarvitsisi enää turhia miettiä, sen kun nauttisi elämästä niin kauan kuin sitä kestää. Viimeinen käyttöpäivä umpeutuu siis.

Lehdissä on viime aikoina kirjoiteltu paljon stressistä ja työuupumuksesta. En tiedä, onko kevät sitten jotenkin stressialtista aikaa. Itselläni on ilmeisesti hyvä kausi, kun en ole stressaantunut ja eikä ole jännittynyt olo. En oikein osaa stressata mistään, paitsi joistain tietyistä sosiaalisista tilanteista. Stressi on kuulemma muuten ihmisen kehoon luotu mekanismi aikojen alusta silloin kuin pelottaa tai täytyy saada extravoimia tiukassa tilanteessa. Tiukkoja tilanteita riittää nykypäivänä joka päiväksi, eikä kenenkään kroppa kestä turbobuustilla oloa alvariinsa.

Sain muutenkin itsekin tuta nyt Sampon pankkiuudistuksen. Verkkopankkiin kirjautuminen kesti kauan ja pitäisi olla tunnukset ensimmäisellä kirjautumisella. Minullahan sellaiset on varmaan tallella vuosien takaa... siis ei kun pankkiin jonottamaan...

Pitää kai puhelimella varata sen takia liput kesäiseen Bob Dylanin keikkaankin.

Jos vielä ehtii. Tänään minua aprillattiin töissä. Olen joko niin viaton tai henkisesti yllätyksetön, etten edes sitä huomannut.