Eläisitkö päivän 13 eurolla?

Eläisitkö päivän 13 eurolla? Näin nimittäin toimeentulotukiasiakas joutuu kotikaupunkini sosiaali- ja potilasasiamiehen raportin mukaan elämään. Tuohon summaan on laskettu käteen jäävä summa kaikkien pakollisten menojen mukaan. Itseltäni taitaisi jäädä tekemättä, vaikka tiukkojakin aikoja on tullut elettyä, enkä normaalisti tuhlaa rahaa.

Tuli hieman syyllinen olo tuon luvun luettua, kun juuri ostin 70 euron konserttilipun ja viihteellä meni edellisellä viikonlopulla kymmenkertainen summa. Toimeentulotukiasiakas ei tosiaan juhli. Ja vielä ihmeellisemmältä tuntuu, että tuostakin summasta ollaan kateellisia. Mitä ihmeessä 13 eurolla päivässä saa? Maitoa, leipää ja makaronia. Särkylääkkeet voi sitten unohtaa. Suomessa on sosiaaliturvaa, mutta lakia tulkitaan sen ahtaimman pykälän mukaan.

Suomi on vauras, mutta köyhä maa. On perheitä, jotka eivät tee Lapin reissuja ja joiden pääasiallinen ravinto on riisi tai makaronit. Rikkaampien perheiden lasten yökkimä kouluruoka maistuu köyhien perheiden lapsille ja maanantai-aamuna on koulussa jo kova nälkä. Eikä näissä perheissä tarvitse olla niitä juopottelevia vanhempia. Yksinäinen yksinhuoltajaäiti riittää. Surullisinta on, ettei äidin palkka edes silloin riitä ainakaan pääkaupunkiseudulla.

Jos jotain hyvää nykyajassa on, niin lapsia ei sentään myydä huutolaisiksi. Yhtenä päivänä katselin Lasten historia-dokumentin ja meinasi kyynel vierähtää. Suomessakin on ollut orjakauppaa. Miksi muuksi voisi kutsua lasten sijoittamista halvimmalla hänet vastaanottavaan perheeseen? Siellä ei sylissä pidetty, eikä suukkoja jaeltu. Tietysti jos haluaa kärjistää, niin sitä halvimmalla ottamista tehdään nykyäänkin. Niin sitä lastensuojelun lapsetkin taitavat mennä sen halvimman tarjouksen tehneelle hoitolaitokselle.

Yhteiskunnasta ja politiikasta puheenollen. Tänään olin Vaikuttaja-päivillä kotikaupungissani. Totta puhuen jännitti kovasti esiintyä lasten ja nuorten edessä paneelikeskustelussa. Heille kun ei mitkään kymmeneen kertaan kerratut liturgiat uppoa. Hieman orpoa oli myös istua niiden vieressä, keillä se todellinen valta on. Ja se rahakirstu. Itse keskityin sitten arvoihin päätöksissä.

PS. Satuitteko lukemaan uutisen siitä tiedottajakonstaapelista, joka sai huomautuksen liian värikkäistä tiedotteistaan. Tuli mieleen, että mitä jos sitä alkaisi itsekin tekemiään tiedotteitaan "kansankielestämään". Ei taitaisi onnistua, ihmiset kun ovat tosikkoja kun on kyse vakavista asioista. Tosin ko. konstaapelille huomatuksen antoi ministeriön esivalta tai pitäisikö sanoa vahtikoira, eikä esim. tiedotteita lukevat toimittajat.