Se vaan on karu tosi-asia

Monesti käytän huomaamattani usein sanontaa "se vaan on karu tosi-asia". Samaa voi sanoa Jokelan ampumavälikohtauksesta.

Tänään Krp julkaisi osan Jokelan koulusurmien esitutkinta-aineistosta. Kuten arvella saattaa, niin kyseessä on tietenkin päivän uutinen. Ko. tapahtuman suhteen on surullisinta tietenkin se, ettei lopullista syytä saada koskaan selville. Motiivihan jää psykologien pohdittavaksi. Ja arvioikin salaiseksi julistettuun osaan. Ampuja oli joka tapauksessa suunnitellut tekoaan kahdeksan kuukauden ajan.

Kuitenkin päällimmäisenä on kysymys kaikkialla, olisiko tekoa voitu estää. Varmaan olisi voitu, vaikka jokin komisario televisiossa sanoikin, että nettiin tappojulistusvideot tulivat vasta puolta tuntia ennen tekoa. Miten ihminen voikaan elää sisällään, jos kukaan ei ole aistinut kahdeksan kuukauden ajalta pojan käytöksessä mitään erikoista. Ennemminkin näkisin, että kukaan ei ole halunnut nähdä. Vetäytyvät kun jätetään entistä enemmän omiin oloihinsa. Kun ei haluta ongelmaa omaa oloonsa.

Itsekin olin työni puolesta eräässä viranomaisten toiminnan arviointitilaisuudessa Jokelan osalta. En voi tietenkään kirjoittaa, mitä siellä puhuttiin. Mutta päällimmäiseksi jäi mieleen, että miten nopeasti kaikki siellä alkoi ja miten nopeasti kaikki oli ohi. Viranomaisten toimintaa on kritisoitu, osittain on kenties syytäkin. Eräiden medioiden kirjoituksesta tulee sellainen olo, että viranomaiset olisivat syyllisiä tapahtuneeseen. Vaikka kaikki pelastettiin, ketkä pelastettavissa olivat. Tiedonkulku tuntui tökkivän jonkin verran, mutta kriisitilanteen johtamisen vaikeutta on vaikea sellaisen kuvitella, joka ei ole tilanteessa ollut. Varsinkaan jos ei tiedä, onko ampujia joukkueellinen vai yksi.

Median (iltapäivälehtien) jutuntekomoraalia on moitiskeltu Jokelan osalta. Mutta tuntuu lapselliselta kuvitellakaan, etteikö asian tiimoilta revittäisi otsikoita. Niistähän ostolevikillä elävät lehdet elävät. Moraalinen pohdinta pitäisi lähteä lehdistä itsestään. Onko tärkeämpää voittaa kilpailija törkyisemmällä jutulla, vai kirjoittaa hienotunteisemmin, mutta myydä vähemmän. Valitettavasti jälkimmäinen vaihtoehto ei toteutunut, eikä toteudu tulevaisuudessakaan.

Koululaiset tuntuvat olevan sen verran ongelmaisia ja onnettomia, että Jokelan kaltainen tapaus odotti tulemistaan. Jokelan tapaus taitaa jättää alleen vaan sen "normaalin" pahoinvoinnin. Koulukiusaamisen, lasten ahdistuksen ja pahoinvoinnin. Vaikka ko. aiheista puhutaan koko ajan, ei ongelma näytä olevan poistumassa kuvioista. Pikemminkin päinvastoin. Tapahtuman jälkeen huudettiin vaikka mitä lisäresursseja lasten ja nuorten hoitoon, mutta nyt on eletty hiljaiseloa. Voitaisiinko siis vastaava tapaus estää, jos innostus parempiin hoitojärjestelmiin lopahti jo nyt kriisiavun tarjoamiseen Jokelaan.

Kysykäämme siis ennemmin, miten lapset olisivat onnellisempia?

PS. Sain töissä järjestelyvarakorotuksen. Kuulostaa pelottavalta sanalta palkankorotukseksi, mutta sitä se tarkoittaa. Tuntuu ihan hyvältä. Vähän niin kuin työvoitto.

PS.PS. Nautimme kohta täällä Vantaalla Vantaanjoen vedestä, kun Päijänne-tunneli menee remonttiin. Olemmehan sitten kun turkulaiset, jotka ovat saaneet nauttia myös ruskeavetisen Aurajokensa antimista, vailla toivoa paremmasta. Mutta hiljaa virtaa Vantaa...