Paris tuli härmään

Jos edellisessä kirjoituksessani pohdin maailmanloppua, niin nyt se mediamielessä on tullut. Paris Hilton on nimittäin purjehtinut Suomeen jonkin tämän hetkisen poikaystävänsä kanssa. Sedun baariin on kuulemma järjestetty jo jatkot. Hoh-hoijaa, taas suuren maailman tähdet tulevat Suomeen ja rahvas tuijottelee yökerhon edessä. Onneksi juhannusjuhlamegatähdet ovat sentään taakse jäänyttä elämää.

En tiedä, järjestetäänkö suuressa maailmassa Maailman turhin julkkis -äänestyksiä, mutta Hilton olisi vakavasti otettava vaihtoehto Britneyn ja muiden rinnalla. Mitkähän Hiltonin meriitit ovat: bailausta yökerhoissa ja sinänsä kyllä ihan viihdyttävä tv-sarja.

Mutta sitä kyllä ihmettelen, jos nuorten tyttöjen idoli on Paris Hilton tai jokin muu kultalusikka suussa syntynyt bailukone. Sinänsä bailaamisessa ei pahaa ole, mutta ei siitä mielestäni oikein elinkeinoksi ole. En tiedä, kuinka syvämietteinen Paris todellisuudessa on, mutta pinnallinen ainakin lehdistön kautta. Pinnallisuus tosin taitaa nuorilla olla lähempänä sydäntä, jos kukaan ei heille muuten arvoja kerro. Jokin maailmanparantajahörhö vielä onneksi löytyy poliisien kannettavaksi talonvaltaustilaisuuksiin.

Sinänsä Parisille ja kumppaneille täytyy nostaa hattua, mikäli he itse toimivat mediakonsultteinaan. Ei ole helppo suoritus päästä paparazzien listalle, vieläpä niin, ettei joudu sen jälkeen Betty Fordin-klinikalle tai muuten sekoa täysin. Sinänsähän turhaksi julkkikseksi pääsy ei ole maanlaajuisesti mahdoton tehtävä. Synny mahtisukuun, sekoile. Mene naimisiin megatähden kanssa. Eroa ja sekoile.

Suomessa on turhia julkkiksia viljalti, joten siinä suhteessa olemme kelpo kansa. Mutta meiltä puuttuu bailaavat ja sekoilevat mahtisukujen vesat. Ei tule heti mieleen sekoilevia Ehrnrooteja tai Ahlströmejä. Suomessa mahtisuvut tekevät ilmeisesti tiukkaa kasvatustyötä suvun käyttöön.Vai onko niin, ettei kyseistä juttugenreä ole vain vielä hoksattu? Jotainhan törkyä löytyy kyllä joka suvusta tai vähintään mustia lampaita. Herätys Seiska ja Hymy.

Suomessa kultakimalteinen bailaus tuntuu myös hieman huvittavilta. En ole käynyt hienoimmissa Helsingin bailauspaikoissa, mutta tuskin siellä nyt mitään suuren maailman meininkiä on. Kunhan jokin pari kertaa Seiskassa pyörinyt nahistelee itselleen VIP-lippua yökerhoon. Eikä itse asiassa kiinnosta edes.

Joskus olen pohtinut, että millaista sitä olisi ollut syntyä johonkin mahtisukuun. Elämässä olisi annettu todennäköisesti aika paljon odotuksia jo syntyessä, jos nyt suhtkoht täysipäiseksi olisi syntynyt. Kauppakorkeaan ja firman toimitusjohtajaksi, vaikka kuinka haluaisi oopperalaulajaksi. Tyttöjen kai oletetaan pääsevän vain hyviin naimisiin.  Toisaalta onhan mahtisukujen jälkeläisiä muusikkoina ja toimittajinakin. Ja mikäs siinä, kun on pääomaa takana. Me muut joudummekin sitten kamppailemaan.

Raha ei tee onnelliseksi, mutta kyllä se muut portit avaakin.

PS. Olisiko vähän tyylikästä, jos Suomessakin saisi paikannimen mukaan nimiä. Miten olisi Vantaa tai Riihimäki. Kavereiden kesken Riksu vaan.