Nyt sitä saa oluttakin kevyenä

Nyt se on sitten tapahtunut. Kevytoluet rynnivät näin kesän kynnyksellä markkinoille. Kaksikin oluttehdasta mainostaa uusia kevytoluitaan. Kuulemma 20 prosenttia vähemmän kaloreita, mutta sama maku. Ja terveysvaikutus on totuuden nimissä kuin kevytsavukkeissa. Eli nothing.

Markkinakohteena on miehet. Sinänsä kunnianhimoista valita miehet kevyttuotteiden markkinakohteiksi, mutta olut tai kavereiden kesken kalja, lienee se luontevin vaihtoehto, mistä kivireen vetäminen aloittaa. Kevytkaljaa en ole maistanut, mutta eiköhän se ole yhtä mautonta kuin muutkin kevyttuotteet. Pahoin pelkään, että tilanne johtaa siihen, että kevytkaljaa juodaan sitten enemmän. Sehän kun ei lihotakaan enää niin paljoa. Promilleakin on hieman vähemmän kuin tavallisessa keskikaljassa. Samaa vaikutusta ihmiset kuitenkin hakevat.

Kevyttuotteissa ei ole mitään uutta tai ihmeellistä. Tuotteesta kuin tuotteesta löytyy kevytversio. Ainoa todellinen kevytversio olisi, että sitä söisi terveellisemmin. Vihanneksia, etc. Itse en hurskastele elämäntavoillani, vaikka niitä syvimmällä sisimmässä muuttaa haluaisinkin. Ja osin jopa onnistunutkin.

Olen perso ruoalle ja himo ruokaan senkun pahenee, mitä enemmän vuosia tulee. Nuorempana en ollut kova syömään, vaikka silloin sitä olisi pitänyt syödä. Nyt taas maistuu ruoka kiinalaisessa ravintolassa tai intialaisessa ravintolassa. Rasvaista ruokaa menee, samoin kuin valmisruokaa. Kun ei ole kunnolla tullut opeteltua laittamaan ruokaa. Makeallekin olen tullut persoksi. Ja kyllä sitä kaljaakin menee enemmän kuin olisi tarpeellista.

Kaikesta huolimatta kevyttuotteita ostan silti aina kun mahdollista, mutta eivät ne minua ole hoikistaneet, joskaan eivät lihottaneetkaan. Olen juonut rasvatonta maitoa vuosikaudet ja tottunut sen olemattomaan makuun, ostanut kevytmargariineja, ja vuoraan voileivän senkin edestä paksuksi matoksi, ostanut kevytleikkeitä, laittanut kaksi siivua yhden sijasta.

Näinhän se menee, saman vaikutuksen sitä ihminen haluaa, vaikka kevyttä ostaisikin. Ja paino ei siis putoa ja sehän johtuu siitä, että liikkuu liian vähän ja syö liikaa. Mitäpä sitä totuutta kiertelemään. Elämäntapojen muutos on vaikeaa, vaikka television painonpudotusohjelmat sen saavatkin helpolta näyttämään.

Sitä olen jäänyt kaipaamaan, että saataisiinpa kevytversiot kaikesta muustakin kuin ruoasta. Olisi kiva saada kevytversio töistä, kevytversio vaikka koko elämästä. Sama maku, mutta vähemmän läskiä ja muita ikäviä asioita.

PS. Malagan bussionnettomuus on surullinen tapahtuma, mutta siitä on kyllä tehty tarpeettoman suuri mediahäly. Onnettomuudesta saadaan mukavasti viikoksi pariksi pääuutista ja yhteisöt saavat kilpailla viestinnässään, että ketkä parhaimmin ja tehokkaimmin paikan päällä toimivat. Ja jännätä kenen tiedote menee lehdissä läpi. Onneksi tällä kertaa ei paasata siitä "kansakunnan yhteisestä surusta". Suru kun on mielestäni aina yksityinen asia.

Joskus aiemmin epäilin Stubbia ulkoministerinä, mutta täytyy sanoa, että mies osaa puhua, niin että sen ymmärtääkin ja on vieläpä hyvä esiintyjä. Olisi voinutkin olla hieman vaivaannuttavaa katsella Kanervaa tekstarikohun jälkeen onnettomuuden tiedotustilaisuudessa. Tosin seipään nielleen Vanhasen rinnalla Kanervakin olisi vaikuttanut hyvältä.

Eilen kiukuttelin vähästä aikaa Neiti A:lle. Ehkä tässä ollaan oltukin liian kauan hyvällä tuulella ja sitten vaatii liikaa huomiotakin, kun ei ole sitä tarpeeksi menneisyydessään saanut. Onneksi hän on kärsivällinen ja lämmin ihminen ja kestää "Olli Saarela-hetkenikin".