Tekstarilla vääryyden kimppuun

Kesällä kun on tai ainakin oli aikaa tehdä mitä ajallisesti hölmöimpiäkin asioita, perehdyin yhteen uuteen aikamme ilmiöön. Tai ei sekään nyt uusi välttämättä ole, mutta itse huomasin asian. Olette varmaankin myös huomanneet, että nykyisin jokaisessa itseään kunnioittavassa lehdessä, ainakin ilmaisjakelulehdissä, täytyy olla oma tekstaripalsta. Se on se uusi Hannu Karpon kansansyvätrivit-palsta.

Yleensä normaaliaikoina olen nuo sivustot ohittanut nopeasti, mutta niissä on oikeasti ihan hauskoja ja nasevia kommentteja, ja mitä ihmeellisimmistä asioista.

Yleensä suomalaisten tekstarisormet hersyttävät ne asiat, mitkä ärsyttävät: muut ihmiset ja muiden ihmisten välinpitämättömyys. Tekstarit ovat todellakin vapauttaneet suomalaisissa sisäisen protestoijan. Eikä tarvitse kirjoittaa esseetä, kun lyhyemmät sitaatit riittävät. Tekstarit ovat vähän niin kuin entisajan mielenosoituskyltit.

Kyllä tekstarit ovat hieno keksintö, ellei oteta huomioon niitä hetkiä kun on enemmän tai vähemmän liikuttuneessa tilassa enemmän tai vähemmän kaljan tai muun kansantaloudellisesti haitallisen virvokkeen vaikutuksen alaisena. Silloin niillä saa paljon vahinkoakin aikaan tai tekee itsensä hölmöksi avautuessaan omasta mielestään kokemistaan suurista vääryyksistä.

Silti tekstareilla kootaan kansanjoukkoja rekkamarsseille ja niillä ilmaistaan osaanottoa Tsunamin iskiessä tai äänestetään Idols-voittajaa. Tämä kaikki puolivahingossa keksityn keksinnön avuilla. Tekstareilla vaikutetaan jopa valtakunnan politiikkaan kuten muistamme Vanhasen ja Kanervan tapauksista.

Tekstarit herättävät intohimoja myös tv:n puolella. Eräänä aamuna seurasin Subin chattia. Niin no, chatit eivät uusi asia sinänsä ole. Kahden tunnin aikana ei juuri muuta tapahtunut kuin, että suomalaiset miehet ja naiset sättivät toisiaan. Ja kuinka ulkomaalaiset kumppanit ovat parempia kuin kotimaisia. Suomalaiset miehetkään ovat harvoin yhtä raivokkaasti puolustaneet muuta kuin venäläisiä ja thaimaalaisia naisia chatissa. Kostoksi naiset haukkuivat suomalaisia miehiä läskeiksi junteiksi juopoiksi. Sitten kiisteltiinkin maataloustuista kaupunkilaisten ja maalaisten kesken. Senssipalsta-puolella minua huvitti jotkin viestit. Monet miehetkin kun olivat liittäneet tekstin joka kuului eri muodoissaan, että myös yh:t ja pullukat käyvät. Ikään kuin heillekään kuka tahansa aina kelpaisi.

Kesän aikana heräsi keskustelua myös netissä kirjoittamisesta. Tai oikeastaan siitä, että pitäisi kirjoittaa omalla nimellä. Niin itselläni ei siinä ongelmaa ole, mutta ymmärrän hyvin, ettei kaikki ihmiset ainakaan aroista asioista omalla nimellään kirjoita. Ehkä pitäisi luoda jokin netiketti. Netti on vielä aika uusi asia, eikä kaikki ole ymmärtäneet, ettei ihan mitä tahansa saa kirjoitella.

Myös netti on jokatapauksessa vapauttanut suomalaiset keskustelemaan ja väittelemään. Eivät suomalaiset tuppisuita ole koneen tai kännykän näppäimistöllä ainakaan. Lehdetkin kannustavat ihmisiä kommentoimaan juttuja netissä, joista saa liitettyä osioita lehteen. Eipä tarvitse enää lähteä kadulle rahvasta jututtamaan.

Palasin tänään tosiaan sitten töihin. On se kyllä jännä ja kumma kun kaupungit mainostavat itseään aina vireänä kansainvälisenä kaupunkina, johon yrittäjien ja muiden edustuskelpoisten kelpaa tulla. Muistatteko esim sen Lahti Business-city kampanjan joskus, joka kaatui lama-ajan mahdottomuuteen. Tosin itse olen ihastunut Lahteen tänä kesänä. Se on mitä mainioin kaupunki.

Todellisuus kaupungeissa on joskus jotain muuta. Työpaikkani porttikongissa haisee sanotaan suoraan kusi, on haissut jo illanviettäjien jäljiltä ties kuinka kauan. Ja kun kuuma on, ikkunaa on pidettävä auki ja kuuntelee samalla alan miesten torailua viinakauppavuorolaisesta. No, ainakaan en pääse eristäytymään norsunluutorniin todellisuudesta.

PS. Viime Suomen Kuvalehdessä oli mielenkiintoinen juttu oikeinkirjoituksen eriarvoistavasta vaikutuksesta. Englannin kielen oikeinkirjoitus on niin vaikeaa, etteivät sitä Suomen koululaitosta heikompitasoisissa  Brittein saarten ja Amerikan kouluissa kaikki opi. Ja kirjoittamisen hallitseminen vaikuttaa paljoon, kuten kaikki tiedämme. Niinpä johtajat tulevat aina eliittikouluista ja valta pysyy harvoilla.

Nyt oikeinkirjoitusta halutaan yksinkertaistaa, että kaikki kansakuntien voimavarat saadaan käyttöön, kun kieliopiltaan yksinkertaisempi espanjan kieli voi ajaa ohi englannin kielen. Voimme kiittää luojaa siis, että suomen kielessä sanat useimmiten kirjoitetaan niin kuin äännetäänkin. Meidän yhteiskuntaluokkamme syntyvät onneksi muista syistä. Vaikka on turha kieltää opetuksenkin olevan jo huikeasti eritasoista eri alueilla.

Ohessa vielä Heinäveden kirkonkylällä ikuistettu pappamopoilija.