Paluu Korkeasaareen


Viime vuosina olen ottanut takaisin asioita, jotka ovat jääneet tekemättä. Tänään kävin Korkeasaaressa käyttäen hyväksi enon "velvollisuuksiani". Täytyyhän taaperoikäisen E:n Korkeasaareen päästä samoin kuin kahden sisareni.



Taapero E:tä kiinnosti tosin  kävyt ja kivet enimmäkseen, mutta itsestäni oli kiva päivittää Korkeasaari-tietous yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen.


Eipä siellä mitään suurempia mullistuksia ollut tapahtanut. Pidin uusista teemataloista, kuten Amazonia-talosta. Mutta mitäpä sitä vanhaa muuttamaan aina väkisin. 



Tämä vanha karhulinna muistuttaa, mitä eläintarhat ovat miltei vuosisata sitten olleet.



Kaikki eläimet lymyilivät hellettä paossa. Tätä ahmaa en olisi huomannut, ellei ahma-aitauksessa olisi ollut ahma-vartti ja innokas biologi opastamassa.



Tässä poseeraa keisaritamariini Amazonia-talossa.



Nämä kääpiömangustit ovat ultrasöpöjä.



Naakka vaanii kahvilan asiakkaita.



Jäätelö pelastaa kuumuudelta.



Mitä olisi Korkeasaari ilman riikinkukkoja. Tämä on hiukan rähjäistä mallia. Soidinaika taitaa olla ohi.



Aikamme suurimpia kaupunkiuhkia kanien lisäksi: valkoposkihanhet.



Visentit ottavat rennosti.



Vaippapaviaanit meinattiin laittaa kylmäksi jokunen vuosi sitten. Nyt ne lymyävät vain varjossa sisällä.



Helsinkiä Korkeasaaren näkökulmasta.



Metsäpeuralla pitää kiirettä.



Täällä ollaan imetyspuuhissa.



Tässä se nyt sanottiin vielä meille.



Hyvästit Helsingille taas nyt sitten.

Kommentit

Suositut tekstit