Tulevaisuusmaakarit

Viime päivinä tai oikeastaan jo viikkoina on porua ja kiukkua riittänyt filosofi Pekka Himasen tulevaisuustyöstä hallitukselle. En asiaan sen enemmän ota kantaa, kun en ole Himasen tekelettä nähnyt, mutta mitä olen lukenut, niin heppoiselta vaikuttaa.

Kohua paperista ei olisi syntynyt, ellei pääministeri olisi ollut työtä tilaamassa ja maksanut siitä niin tolkuttomasti. Ja kun Himanen sattui vielä örveltämään kapakoissa, homma oli valmis.

Mikään poikkeus Himanen ei tämän päivän Suomessa ole. Kaikenlaisia tulevaisuusmaakareita ja "uuden ajan airueita" riittää. Visionäärin asemaan pääsee, kun saa nimensä pinnalle sellaisella tavalla, että pidetään jotenkin erikoisena näkijänä. Sillä ei ole väliä, onko maakari nostanut yhtään yritystä suosta.

Tavallisen puurtajan suosio on ollut jo kauan alamaissa. Jos teet työsi pyyteettömästi ei se ole minkään väärti. Nimelläsi täytyisi olla jotain kaikua, jos olet tunnettu, vieläkin parempi.

En kiistä, etteikö sellaisia ihmisiä täytyisi olla, jotka näkevät käsillä olevan hetkestä tulevaisuuteen. Jos valtaosa ihmisistä saisi päättää, kaikki pysyisi aika ennallaan.

Omasta mielestäni tulevaisuutta on mahdotonta ennustaa, kukapa olisi uskonut 25 vuotta sitten olevan niitä laitteita ja härpäkkeitä, mitä meillä nyt on. Eikä kukaan olisi uskonut ihmisten ajatustenkaan muuttuneen niin kuin ne ovat muuttuneet.