Hiljaisuus ei ollut hiljaisuutta



Katsoin elokuvan Hiljaisuus. Tarina kertoo lyhyesti kerrottuna sodanaikaiseen kaatuneiden evakuoimiskeskukseen heitettyjen miesten ja naisten tarinan.

Vaikka elokuva sijoittuukin sota-aikaan, poikkeaa se tavanomaisista sotaelokuvista lähes täysin. Taistelukohtauksia ei oikeastaan ole, ei mitään rempseää toveruutta ja hulluuskin on vaaratonta.

Elokuva ei täyttänyt aikanaan elokuvateattereita, vaikka aiheena sota-aika vetää yleisöä niin hyvin kuin kotimainen elokuva pystyy vetämään. Johtuisiko siitä, että elokuvasta puuttuu ensinäkemältä helposti nykyisin sota-aikaan liitettävä epäinhimillinen sankaruus ja uroteot.

Minut elokuva piti hyppysissään, vaikka tarina soljuu nykyelokuvaksi verkkaisesti eteenpäin. Kuvissa on jotain taikaa ja näyttelijöille on annettu aikaa elää roolinsa eikä vain näytellä roolinsa läpi.

Elokuvan miehet lähetettiin helpompaan hommaan rintaman taakse, mutta pian käy ilmi, ettei jäisiä ruumiita riihiä sulatellessa olo ole sen mukavampaa kuin luotisateessa rintamalla.

Takarintaman miehiin liittyy aina tietynlaine häpeä, vaikka eivät rintamamiehetkään olisi pärjänneet ilman huoltoa tai sitten viimeistä saattajaa ikuiselle matkalle. Sodassa ruumiit ovat välttämätön seuraus ja jonkun heidätkin oli hoidettava kotimaan multiin. Vastoin elokuvan nimeä ruumiit eivät olleet kuitenkaan hiljaisia vaan olivat hyvinkin puheliaita, jos heitä osasi kuunnella tai pelkäsi heitä.

Hiljaisuuteen oli rakennettu rakkaustarinaa komennusmiesten ja lottien välille, mikä lienee väistämätön seuraus, kun nuoret miehet ja naiset viettävät intensiivisesti aikaa keskenään. Elokuva olisi toiminut paremmin jos nuo rakkaustarinat olisi jätetty epätoivoisen kaipauksen tasolle.

Renkipoika-Einoa, ehkä hieman yksinkertaista tai ainakin hyväntahtoista miestä näyttelee Joonas Saartamo. Kelpo suoritus palkittiinkin Jussi-patsaalla. Taidoikkaimman suorituksen enemmän tai vähemmän seonneena ruumiille juttelijana ja jonkinlaisena ennustajana teki Ilkka Heiskanen. Eleetön, mutta sitäkin parempi näyttelijä. Sinikka Mokkila oli myös upea eräänlaisena elokuvan äitihahmona.

Kommentit

Suositut tekstit