Ylpeys ja ennakkoluulot
Hiljattain (lempitäytesanani) Yhdysvalloissa eräs nuori mies päätti ammuskella vai puukottiko se. Poikkeuksellista tämä ei ole Yhdysvalloissa, ei edes Suomessakaan. Syy oli se, että mukavaksi mieheksi itseään kutsunut mies ei saanut naisilta seksiä. Sen verran otti miehen luontoon poikuus, että päätti kostaa naisille puutteensa tappamalla heitä.
Nuorille miehille poikuus on kova paikka, sitä ei naiset välttämättä ymmärrä. Poikuus on miehille häpeä ja poikuuden säilyttäneelle nuorelle miehelle naureskellaan yleisesti. Se käy ylpeyden päälle, jolloin mieleltään harhautuneet käyvät Yhdysvalloissa tapahtuneen kaltaisiin tekoihin.
Samalla tavalla kävi Hyvinkään ammuskelussa, poika hävisi painimatsin kaverin kanssa, homma kävi ylpeyden päälle ja sitten ammuskelemaan.
Poikuuttaan häpeäviä on Suomessa viljalti, tiedä vaikka näissä kouluampumisissa olisi osaltaan ollut kyse naisten torjunnasta.
Mieleltään terveet nuoret miehet kyllä ymmärtävät hieman ikäännyttyään, että naisesta löytyy muitakin ihania asioita kuin se haarovälistä löytyvä ihanuus ja pakkomielle. Vanhemmiten tuskallisempaa on läheisyyden ja kumppanuuden puute kuin se paljon vauhkottu ähellys.
Ylpeys on meidän miesten helmasynti. Miehet suorittavat tietyissä maissa kunniamurhia koettuaan ylpeyttään loukatun joko henkilökohtaisesti tai vaikka oman tyttölapsen rakastuttua väärään mieheen. Samalla tavalla Suomessa tapellaan nakkikioskin jonossa ylpeyden tultua loukatuksi.
Naiset eivät ylpeyden takia ole väkivaltaisia. Näin se vain. En tiedä, miten he sen tekevät, miksi ylpeys ei ole naiselle niin arka paikka kuin miehelle. Nainen sekoaa harvemmin tultuaan jätetyksi kuin me miehet. Olisiko naisella vähemmän omistamisen vimmaa kuin miehillä?
Vanhempana ylpeyden menettämiseen turtuu suomalaisessa kulttuurissa, koska meillä kunnian käsite on väkivaltaisessa mielessä suurimmillaan nuorilla miehillä. Vanhempi mies on saanut jo sen verran kolhuja, että hän kestää paremmin loukkauksia ja pettymyksiä. Poikkeuksia löytyy, kuten perhesurmaajamiehet, sillä perhesurmaajat kärsivät ylpeytensä loukkauksesta.
Päätän raporttini. Harva asia on aiheuttanut surua ja murhetta niin paljon ihmisille ja ihmiskunnalle kuin ylpeys. Ei se ole turhaan kuolemansynti.
Nuorille miehille poikuus on kova paikka, sitä ei naiset välttämättä ymmärrä. Poikuus on miehille häpeä ja poikuuden säilyttäneelle nuorelle miehelle naureskellaan yleisesti. Se käy ylpeyden päälle, jolloin mieleltään harhautuneet käyvät Yhdysvalloissa tapahtuneen kaltaisiin tekoihin.
Samalla tavalla kävi Hyvinkään ammuskelussa, poika hävisi painimatsin kaverin kanssa, homma kävi ylpeyden päälle ja sitten ammuskelemaan.
Poikuuttaan häpeäviä on Suomessa viljalti, tiedä vaikka näissä kouluampumisissa olisi osaltaan ollut kyse naisten torjunnasta.
Mieleltään terveet nuoret miehet kyllä ymmärtävät hieman ikäännyttyään, että naisesta löytyy muitakin ihania asioita kuin se haarovälistä löytyvä ihanuus ja pakkomielle. Vanhemmiten tuskallisempaa on läheisyyden ja kumppanuuden puute kuin se paljon vauhkottu ähellys.
Ylpeys on meidän miesten helmasynti. Miehet suorittavat tietyissä maissa kunniamurhia koettuaan ylpeyttään loukatun joko henkilökohtaisesti tai vaikka oman tyttölapsen rakastuttua väärään mieheen. Samalla tavalla Suomessa tapellaan nakkikioskin jonossa ylpeyden tultua loukatuksi.
Naiset eivät ylpeyden takia ole väkivaltaisia. Näin se vain. En tiedä, miten he sen tekevät, miksi ylpeys ei ole naiselle niin arka paikka kuin miehelle. Nainen sekoaa harvemmin tultuaan jätetyksi kuin me miehet. Olisiko naisella vähemmän omistamisen vimmaa kuin miehillä?
Vanhempana ylpeyden menettämiseen turtuu suomalaisessa kulttuurissa, koska meillä kunnian käsite on väkivaltaisessa mielessä suurimmillaan nuorilla miehillä. Vanhempi mies on saanut jo sen verran kolhuja, että hän kestää paremmin loukkauksia ja pettymyksiä. Poikkeuksia löytyy, kuten perhesurmaajamiehet, sillä perhesurmaajat kärsivät ylpeytensä loukkauksesta.
Päätän raporttini. Harva asia on aiheuttanut surua ja murhetta niin paljon ihmisille ja ihmiskunnalle kuin ylpeys. Ei se ole turhaan kuolemansynti.
Yksinkertaista: jos poikuudesta pääseminen on ylitsepääsemätöntä, niin miksei tämmöinen henkilö sitten ota "ammattiapua"? Etenkin, kun siitä on tullut yhä hyväksytympää länsimaissa ja tarjontaa riittää jokaiseen makuun, niin miehille kuin naisillekin. Jos ihmiset alkaisivat tappamaan toisiaan joka kerta, kun ylpeys saa kolauksen, niin eihän täällä olisi enää ketään hengissä, mikä ei välttämättä tunnu lainkaan huonolta asialta, kun katselee nykyistä maailman rappiota.
VastaaPoistaSamaa mieltä. Huorissa käynti tosin Suomessa on kohta ujolle ja pelokkaalle miehelle vaikeaa, koska kukaan ei halua kiinnijäännin häpeää ja mahdollista merkintää rikosrekisteriin.
VastaaPoista