Luettua: Queen: Rockin kuninkaalliset: Piiruntarkka megabändin historiikki

Queen-bändin elämäkerta Is this the real life - Rockin kuninkaalliset on jo kymmenen vuoden takaa. Kun Queen on parhaat päivänsä nähnyt, niin se ei haittaa. Sinänsä mitään uutta kirjattavaa ei ole tullut, jos ei nyt oteta huomioon American Idols-laulajaa Freddie Mercuryna.

Queen on toki jatkanut bändinsä tuotteistamista tähän päivään asti. Hyviä bisnesmiehiä kun ovat. Jokainen tietää, ettei bändi ole se sama, kun laulaja Freddie Mercury menehtyi aidsiin jo kohta 30 vuotta sitten.

Rock-toimittaja Mark Blaken bändihistoriikki on erittäin kattava katsaus bändin historiaan. Paikoitellen liiankin yksityiskohtainen. Kirjan alku on varsin väsyttävä. Harvaa lukijaa kiinnostaa bändin jäsenten ex-bändien tarina, joita kerrataan ahkerasti. Siitä kun päästiin eroon, kirja muuttuikin mielenkiintoiseksi.

Kirja on enimmäkseen tarina Farrokh Bulsarasta alias Freddie Mercurysta. Persoonana hän on mielenkiintoisin bändistä. Ujo maahanmuuttajamies, joka tähdeksi tultuaan muuttui siksi riikinkukoksi, jonka tunnemme. Freddiestä on tullut yhä enemmän palvottu tähti kuoltuaan, mutta ei hän mikään miellyttäväkään ollut pelkästään. Holtiton seksihurjastelu tuomittaisiin nykyisin pahemmin kuin 40 vuotta sitten.

Freddie myös salaili sairauttaan loppuun asti, eikä koskaan kyennyt tunnustamaan homouttaan vanhoillisille vanhemmilleen. No. Tällä kaikella herkuttelivat brittitabloidit, jotka jopa seisoivat odottamassa Freddien kuolemaa tämän kotitalon edessä. Ei onnistuisi Suomessa.

Harvoin tähdet tietysti ovat yksioikoisia. Freddie tunnusti itsekin olevansa teeskentelijä. Tuskin tiesi itsekään kuka oikeastaan oli. Hän oli tosielämän näyttelijä, joka taisi olla sisimmässään surullisempi kuin edes itse tiesi.

Siitä Queen oli harvinainen bändi, että kaikki tekivät biisejä, eli mikään Mercuryn bändi yhtye ei ollut. Kirjassa muut jäsenet jäävät sivuun kitaristi Brian Mayta lukuunottamatta. Harmi, sillä he ovat vielä elossa tänä päivänä kertomassa kokemastaan.

Bändihistoriikkina kirja on puutteistaan huolimatta onnistuneimpia. Siinä ei kaunistella, joskaan ei herkutella loputtomiin edes tuhansia dollareita maksaneilla irstailubakkanaalijuhlinnallakaan. Eli musiikkia ei ole unohdettu sen myyvemmän rockelämäntyylin kuvauksen kustannuksella.