Luettua: Timo Soini - Peruspomo: Välirikon merkit olivat ilmassa

Ystäväni antoi minulle ex-persupomo Timo Soinin muistelmateoksen Peruspomo vuodelta 2014. Kolme vuotta ennen persujen hajoamista kirjoitettu teos on itseasiassa maukkaampi lukea nyt, kun tietää, mitä sitten myöhemmin tapahtui Soinille ja puolueella.

Sen verran kävin tutkimassa Soinin plokia, että seuraava muistelmateos on luvassa vuonna syksyllä 2021. Se sisältänee sitten ne persujen hajoamiseen liittyneet kuviot, joista tosin on kirjoitettu jo väsymykseen asti. Muutoin Soini on plokissaan tyytynyt viime aikoina kirjoittamaan uskosta ja koronasta.

Kyllähän Soini kirjoittaa osaa ja tietää, mistä media tykkää. Sen hän on tiennyt aina. Ei hän koskaan vahingossa sano ja kirjoita mitään. Siksi kirjasta löytyneekin runsaasti sivalluksia suuntaan jos toisiinkin.

Yllättävän paljon omia puoluetovereitaan kohtaan. Merkit puolueen hajoamisesta olivat ilmassa ja Soinin väsymys kurittomaan eduskuntaryhmään, vaikka hän kirjoittaakin puolueensa olleen hallinnassaan tiukasti.Ehkä tiukka hallinta herätti vastarinnan. Demokratiassa on vaikea hallita mitään puoluetta vuosikymmeniä vaikka kasvavaa oppositioita omassa puolueessa.

Soini kirjoittaa kirjassaan myös, ettei häntä puolueen johdosta syrjäytetä. Näin sitten lopulta kävi. Se saattoi loppuun asti olla Soinille yllätys. Toisaalta hän arveli kirjassa lähtevänsäkin puolueestaan näyttävästi. Soinin ja Halla-ahon välirikollekin saattoi löytyä rivien välistä syy, kun Soini kirjoittaa torpedoineensa Halla-ahon eurovaaliehdokkuuden 2008. Asettuen sitten itse ainoana ehdolle persuista.

Soinin tahto ryhtyä ulkoministeriksi vuoden 2014 vaalien jälkeenkään ei tullut yllätyksenä. Hän ilmiselvästi viihtyi Peruspomonkin perusteella paremmin ulkomailla kuin puoluetovereidensa kohuja ratkoessaan.

Itsestään Soini ei loppujen lopuksi paljasta paljoakaan. Katolisesta uskostaan hän kirjoittaa ja tyytyväisyydestään persujen noususta isoksi puolueeksi. Ihmisenä hänestä ei saa irti tämän kirjan perusteella. Siinä mielessä se on vaalikirja. Tietysti Soinin tahtoa pitää perheensä julkisuuden ulkopuolella on kunnioitettava. -+

Itse en ole Soinia tavannut kuin joissakin tilaisuuksissa ohimennen. En tunne häntä sen paremmin. Omalla tavallaan Soinia on ikäväkin politiikassa. Hänellä oli välillä pilkettäkin silmäkulmassa, joka on poliitikoille harvinainen ominaisuus.

Tosin aktiivipoliitikon uraansa loppua kohden Soinillakin jyrkkeni mielipiteet varsinkin uskonnon suhteen ja se pilke ehkä katosi. Sama pilke oli taas palannut, kun hän hiljattain julkaisi kirjansa populismista. Tupa oli tietenkin täynnä toimittajia.