Kirja-arvio: Charles Bukowski - Kaupungin kaunein tyttö: Psykedeelisintä Bukoa

 

Odessa oli 80-luvulla Suomessa toiminut kustantamo, joka julkaisi vaihtoehtokirjallisuutta. Kustantamo on jo edesmennyt kauan sitten, mutta sen Perikato-sarja toimii yhä, johon arvostelussakin oleva teos kuului. Yksi kustantamon viimeisistä julkaisuista oli Charles Bukowskin Kaupungin kaunein tyttö. 

Kirjan tarinat edustavat Bukowskin 1960-luvun lopulla kirjoittamaa tuotantoa, joka näkyy myös viittauksina Vietnamin sotaan. 

Sinänsä ne ovat tyylipuhdasta Bukowskia suomentajasta riippumatta, mutta tähän novellikokoelmaan on valikoitunut astetta karskimmat ellei psykedeelisimmät tarinat tavallsitakin karskimmilla seksikuvauksilla. 

Ja kuten aina, Bukowski on mestari pyörittämään tarinoita, joissa paljastetaan kulutusyhteiskunnan metsästyksen päättömyys ja jopa oikeiden parisuhteiden onnistumisen mahdottomuus.

Esimerkiksi 15 senttiä kertoo naisesta, joka tekee miehestä 15 senttisen lilliputtimaisen hahmon, jota kykenee hallinnoimaan ja jota käyttää masturbointikaluna. Kuinka vertauskuvallista miehen vapauden menettäminen seurustelusuhteessa.

Kaupungin kaunein tyttö on taas jopa kaunis rujo rakkaustarina itsetuhoisesta tytöstä, joka kokee kauniin olevan rumaa ja haluaa tehdä itsestään ruman. Lopulta hän tekee itsestään lopun.

Kaikkia tarinoita yhdistää, tai no, lähes kaikkia, että ne tavalla tai toisella liittyvät seksiin joka bukowskilaisittain on reippaan maskuliinista. Bukowskin naiset ovat yhtä rujoja kuin itse kertojakin. Uhreja yhtä paljon kuin kurjuuden aiheuttajiakin.