Kirja-arvio: Knut Andersen - Ihmissuhderomaani: Inceilyä ja seksifantasioita 80-luvun alun Länsi-Berliinissä

Knut Andersen on minulle täysin tuntematon kirjailija, mutta kun Ihmissuhderomaanin alanimenä oli Ujon nuoren runkkarin muistiiinpanot, niin kyllähän tällainen kirja oli saatava käsiin ja se löytyikin Pasilan kirjavarastosta. 

En uskaltanut laittaa alaotsikkoa otsikkooni, sillä nämä moraalivartijan virkaa hoitavat somejätit vielä sensuroivat. Suomen Wikipedia ei Knutia edes löytänyt, joten löytyisikö takaa jokin toinen persoona. Mutta väliäkö tuolla. 

Itse pienoisromaani on hämmentävä lukukokemus, jollaista mieskirjailija ei näinä aikoina saisi edes julkaista, kun miesten sananvapaus on ainakin länsimiesten osalta rajoitettua.

Kirja on omalaatuinen incel-miehen avaus, vaikka kirjan nimetön päähenkilö ilmeisesti seksiä saakin oikeassakin elämässä harvoin ja aina aktissa epäonnistuen. Enimmäkseen hän liikkuu seksifantasioissaan ja kärvistelee kaappihomoudessaan. 

Hän ei oikein kykene oikeisiin ihmissuhteisiin tunnetasolla, ei naisten eikä miesten kanssa ja rypee fantasioissaan jopa harrastaessaan seksiä, koska ei muuten kykene. Naiset myös armotta pompottavat häntä, kuten kilteille miehille usein tapaa tapahtua.

Kirjan minä on päämäärätön haaveilija, joka toosan lisäksi ajattelee lähinnä suurta tulevaisuuttaan kenties taiteilijana. Tekemättä asian eteen juuri mitään. 

Koska kirja on 1980-luvun Länsi-Berliinistä löytyy kuvastosta toki vielä pornoteattereita ja ujostelua pornolehtiä ostellessa. Asiat joista nettipornoa kuluttavat nykynuoret eivät tiedä mitään, oli ajat, kun ainoa vähänkin paljas naiskeho löytyi Anttilan alusvaatekuvastosta. 

Kirjassa on kyllä "asiallistakin" pohdiskelua miehen ja naisen välisestä suhteesta ja kuinka seksin saanti on ehdollistettu oikeanlaiseen käyttäytymiseen ja ulkonäköön. Seksiä saa ikäänkuin palkinnoksi. 

Kirja on tietenkin miehen näkökulmasta kirjoitettu. Nykyäänhän seksittömäksi jäävät naisetkin, vaikkakin pelko siitä on huomattavasti pienempi kuin miehellä.

Tämäkin kirja muuten on edesmenneeltä erinomaiselta Odessa-kustantamolta. Täytyy lukea heidän koko Perikato-sarjansa, johon tämäkin kirja kuuluu.

Kommentit

Suositut postaukset