Kirja-arvio: Sini Silveri - Miltä männystä tuntuu olla mänty - Timo K. Mukan elämä

 

Timo K. Mukka oli niitä harvoja modernin ajan kirjailijoita, joita ympäroi  tietynlainen myyttinen aura, jota hänen kirjansa ja hänestä kirjoitetut kirjat myös vahvistavat. Hän eli köyhyydessä, eikä häntä oikein koskaan kunnolla ymmärretty eläessään. Jos tästä ei kirjailija-myyttiä synny niin ei mistään.

Mukka olisi tänäkin päivänä outolintu, nyt kun kirjailijat ovat lähes kaikki yhdestä muotista, akateemisia punavihreään ideologiaan uskovia. Ehkä Miki Liukkosella oli hiukan Mukan kaltainen omituinen aura, mutta nythän hänkin on kuollut. Ainakin Mukkaan on helppo samaistua ulkopuolisena.

Lappilaisena, en tiedä saako muuten näin enää sanoa, Mukka sai toki heti eksoottisen leiman, eikä vähiten hyvin nuorena alkaneen uransa vuoksi. Hän ei ollut Helsingin kapakoissa kaljaa pummaava boheemi, vaikkakaan ei nurkkakuntalainen, häntähän kotipitäjä Muonio suorastaan vainosi. 

Häntä risoi koko elämän huono terveys, sairaudet, ilkeät kotipaikkakuntalaiset ja media että kriitikotkin. Hänen persoonaansa arvioitiin enemmän kuin hänen hengentuotteitaan. Ja hän tietenkin myös ärsytti, koska vaatimattomasta taustastaan huolimatta omasi vankat mielipiteet ja oli sivistynyt.

Mukasta on kirjoitettu lukemattomia kirjoja, en tiedä edes koko määrää. Sini Silveri keskittyy Mukkaan ihmisenä. Sävy on hyvinkin ymmärtävä, eikä oikeastaan minkäänlaista kritiikkiä kohdetta kohtaan esiinny. Jo tämä on tänä päivänä poikkeuksellista, jolloin törkyä on kaivettava, että pääsee iltapäivälehtiin. 

Sini Silverin mukaan Mukka oli loppujen lopuksi hiljainen koti-ihminen. Jyrkimmät kannat hän esitti kirjoituksissaan. 

Varsinkin kirjailijoiden kehno toimeentulo ärsytti häntä. Mukka ajoi kirjailijapalkkaa, jota ei tietenkään ole vieläkään saatu, mutta onneksi muu sosiaaliturva on Mukan aikoja parempi. Mukkahan oli perheellinen mies, eikä satunnaiset apurahat pelastaneet. Hän velkaantui jopa kustantajalleen.

Tuolloin myös Mukan ja muiden kirjailijoiden apurahoja kytättiin median toimesta. Mukan väitettiin  ryypänneen ja tuhlanneen rahansa. Tänä päivänä  taas olisi jopa virkistävää tietää, kuka kirjailija apurahoja on saanut ja mitä niillä on saatu aikaan. Mikään lehti ei uskaltaisi vain niitä tietoja julkaista, koska ei haluaisi saada kulttuurivihamielistä mainetta.

Vakaumuksellisena, joskin vahvasti uskovaisena kommunistina Mukka joutui riitoihin niin SKP:n, Kirjailijaliiton ja muiden instanssien kanssa. Jopa Kekkoselle hän kirjoitti, kun halusi Hymy-lehden lakkautettavaksi tai koko Urpo Lahtisen Lehtimiehet-kustantamon. 

Kaikkihan me tiedämme Riiput jo ristillä, Timo K. Mukka-jutun. Timo taisi olla liian luottavainen toimittajien suhteen ainakin aluksi. Timon taisi kuitenkin tappaa lehtijutun lisäksi lääkäteiden hoitovirhe, kun hänen sydänvammojaan ei todettu riittävän ajoissa ja raivokas tupakointi, huono ruoka, köyhyys, jatkuva stressi ja tissuttelu hoitivat sitten loput. Hän ei edes itse uskonut elävänsä vanhaksi.

Ei tämä Mukka-elämäkerta vallankumouksellinen ole jo paljon kalutusta aiheesta. Se on kuitenkin sujuva ja toimii varmasti ainakin niille, jotka eivät vielä ole Mukka-uskovaisia.