Kirja-arvio: Michel Houellebecq - Olemattomiin: Jäähyväisteos saa odottamaan jatkoa

 

Ihaillun ja vihatun Michel Houellebecqin Olemattomiin on kirjaksi järkälemäinen, lähes 600 sivua. Se kyllä näkyy tekstissä, siinä on tyhjäkäyntiä ja liikaa pohdiskelua asian vierestä, mutta tästäkin huolimatta se onnistuu yllättämään juonenkäänteillään. Tänä päivänä se ei ole mikään vaatimaton saavutus. 

Kirjan päähenkilö Paul, väritön virkamies ja valtiovaranministerin uskottu, suomalaisittain kai erityisavustaja, elää nuutunutta, omalaatuista elämätöntä elämää. Hän ei oikein usko mihinkään, eikä häntä kosketa mikään. Hän on vieraantunut elämästä, vaimostaan, sukulaisistaan, kaikesta.

Isän aivoinfarkti, myöhemmin veljen itsemurha ja terrori-iskut sysäävät käyntiin tapahtumasarjan, joka vetää Paulin takaisin eloon, mutta sitten.... No jätetäänkö salaisuudeksi, jos luette kirjan itse. Paul tarkastelee omaa elämäänsä huomaten toisten onnen ja oman elämättömyytensä. Juuri kun hän löytää elämän ja rakkauden, hänen on itse luovuttava niistä.

Kirjassa on tietty melankolinen sävy, luopumissen ja luovuttamisen agenda, mutta se ei ole koko kirja. Seksittömässä, rakkaudettomassa avioliitossa vaimonsa kanssa elänyt löytää vaimonsa uudelleen, myös pedin puolella ja ennen kaikkea tunnetasolla. He rakastuvat uudelleen. Kirjaa voisi kutsua jopa romanttiseksi, ainakin Houellen mittakaavalla. 

Kirjan sivujuonteet terroristeineen ja Ranskan vuoden 2027 presidentinvaalikamppailuineen jäävätkin sivuun, osittain turhiksi, kirja olisi toiminut parremminkin ilman näitä pelkkänä kärsimyksen, sairauden ja luopumisen kuvaajana. Kirjasta toki löytyy yhä myös Houellen maneerit länsimaisen elämän itsekkyydestä ja koko länsimaisen kulttuurin romahtamisesta.

Olemattomiin on ilmeisesti Houellen jäähyväisteos hänen omien sanojensa mukaan. Toivottavasti ei ole näin, sillä mies tuntuu päässeen vasta vauhtiin. Ehkä hän ns. kaurismäet eli uutta teosta pukkaa. Annettavaa olisi yhä.