Vapaaehtoisen kuolema (runo)

Taas kaatui
Ukrainan aroilla suomalainen.
Aivan kuin esi-isänsä maailmansodissa.
Sotimassa puolesta toisten.

Veteraani hän ei ole,
palkkasoturi,
palkka pienenlainen.

Kukaan ei tiedä,
mennyt on heitä kuinka monta.
Ennen heitä ihailtiin,
kohta kuolemastaan ei raportoida.
Aika ei ole armon kaltainen.
Se unohtaa sankaritkin.

Tämä on meidänkin sotamme,
heille kerrottiin.
Siihen he ehkä uskoivat,
mutta Suomi korvissaan
he eivät kuolleet,
kaukana kotimaastaan,
yksin.

Ajoiko heidät kuolemaansa
halu puolustaa tuhottua maata,
seikkailunhalu,
halu kuolla kunnialla?

He eivät meille sitä kerro.
Ei sodasta palata
aina elävänä.
Rikki vähintään.