Kirja-arvio: Sanna Kuronen - Suojaosuus: Elämää ulosotossa

 

Jos sellainen ihmekin Suomesta löytyy, jolla ei ole lähipiirissään ylivelkaantunutta tai ulosotossa olevaa, suosittelen häntä lukemaan Sanna Kurosen Suojaosuuden. 

Jokainen luottitiedoton on tietenkin velkaantunut eri tavalla, mutta tämä kirja antaa hyvän kuvan niistä tunteista, joita taloudelliseen epäonnistumiseen liittyy.

Noita tunteita ovat häpeä, syyllisyys, epäonnistumisen tunne näin aluksi. Ja useimmille tahtomattaan velkaantuneille seuraa sitten masennus ja lamaannus. Toivoa ei ole lähipiirissä. Tuomitsijoita riittää, mutta monesti ulosotossa oleva on täysin yksin. Häpeä estää puhumasta.

Itsekin olen ollut ulosotossa. Olen suomeksi sanottuna tehnyt henkilökohtaisen konkurssin. Tietenkin olen hävennyt ja syyttänyt itseäni. Kädet vapisten tarkastellut verkkopankin saldoa ja avannut epätoivoisena kirjeitä. 

Näistä samoista asioista Kuronenkin kirjoittaa. Minulla tosin ei ole koskaan ollut mitään omaisuutta ja makeata elämää koskaan kuten Kurosella oli ennen kuin pohja putosi pois konkurssissa. Mutta pystyin sentään maksamaan laskut.

Velkaannuin osin omaa ajattelemattomuuttani ja osin olosuhteiden pakosta. Kuulun niihin onnekkaisiin, jotka pääsivät velkajärjestelyyn ja jossain vaiheessa saan luottotietoni ja ihmisarvoni takaisin. En ole tosin suostunut vaikenemaan, vaikka ei kylillä nyt huutelekaan olevansa ulosotossa.

Kuronen kertookin kirjassaaan kuinka ulosotossa oleva ihminen on toisen luokan kansalainen. Hänen tilejään tarkkaillaan, hän on ulosoton omaisuutta. Vaikka Suomi on itsekin velkamäärällään kohta "ulosotossa", silti yksittäisen kansalaisen talousongelmat ovat suuri häpeä ja niistä rangaistaan vuosikymmeniä. 

Kuronen kirjoittaa kokemuksistaan päiväkirjamaisesti, asiasta toiseen hieman hyppien. Tämä kuitenkin toimii, jos aihe vain kiinnostaa. Tärkeintä on säilyttää edes jonkinlainen toivo ja unelmat, vaikka ne ovat romuttuneet. Ulosotossa oleva kun ei matkustele ulkomaille, eikä ostele osamaksulla uusia huonekaluja piristämään.

Sanna Kurosella tuo unelma oli saada koti, joka tuntuu kodilta. Luottotiedottomalle kun vuokra-asuntokaan ei ole kirkossa kuulutettu. Luottotiedotttoman täytyykin unelmoida pienesti, hän joutuu elämää sitten kun -elämää.

Velkaantumisesta muuten kerron myös blogiteoksessani Rumasatu.