Kirja-arvio: Juice Leskinen - Iltaisin kun veneet tulevat kotiin

 

Juice Leskisen kuolemasta tulee ensi vuonna kuluneeksi jo 20 vuotta. 

Ja yhä Juicea arvostetaan laululyyrikkona, mutta hänen runokirjansa eivät ainakaan kriitikkoja saaneet hehkuttamaan ylistystä. Juice vähät välitti, sillä hänellä itseluottamus oli kohdillaan, eikä apurahoista tarvinnut kamppailla.

Juicen eläessä kun suutarin piti pysyä lestissään, siinä missä nykyään kohta jokainen konna ja julkkis on kirjailija. Ja kyllähän Juicen runokirjat varmasti myivät enemmän kuin apuraharunoilijoiden.

Olen lukenut lähes kaikki Juicen runokirjat, mutta en nyt käsissäni olevaa vuodelta 1990 tulevaa Iltaisin kun veneet tulevat kotiin. Edellinen Sonetteja laumalle kirja oli julkaistu peräti 15 vuotta aiemmin. Tämän nyt käsittelyssä olevan kirjan myötä hän siirtyikin pikkuhiljaa enemmän laulunteosta kirjallisuuteen.

Juicen ilmaisu on teoksessa jo harvinaisen niukkaa, enemmän aforismia kuin runoutta, mutta eivät jotkut pidä minunkaan runoja oikeina runoina. Joku senkin kai sitten määrittelee, mikä on oikeaa runoutta ja mikä ei. Uuteen blogiteokseeni voit tutustua tästä.

Tuolloin vuonna 1990 Juicen terveys muistaakseni petti ja avioerokin taisi olla käsillä. Maksakirroosi iski ja munuaisetkin pettivät. Mies laihtui suunnattomat määrät. Osin sairastaminen ja avioero näkyvät runoissa. Juice ei niinkään lurita rakkaudesta kuten biiseissään.  

Eihän tämä kirja mikään elämää suurempi klassikko ole, mutta helppolukuista, jos vertaa vaikka Miki Liukkosen runoihin.