Kirja-arvio: Vladimir Nabokov - Kutsu mestaukseen: Absurdi kuolemanodotus

 

Vladimir Nabokovin romaania Kutsu mestaukseen voi hyvällä omalla tunnolla kutsua hämäräksi. Sitä on lähes mahdotonta luokitella. Nabokov itse on kutsunut sitä proosarunoelmaksi. 

No ehkä ei perinteistä runoutta, mutta tarinassa on jotain runonomaistakin. Nabokovin itsensä kirjoittama saate ei sekään avaa kirjaa.

Lähimpänä arviona genrestä lienee jonkinlainen makaaberi aikuisten satu tai painajainen. Kirja ei ole yltänyt Nabokovin Lolitan kaltaiseksi kulttiklassikoksi, mutta kehno kirja se ei ole. Alun perin se on kirjoitettu jatkokertomukseksi, jos käsitin oikein. 

Nabokov on taiturimainen sanankäyttäjä ja suomentaja Vappu Orlov on tavoittanut Nabokovin hengen.

Sitten itse tarinaan. 

Kuvitteellisessa maassa Cincinnatus C. suljetaan vankilaan odottamaan mestaustaan syytteenään tieto-opillinen eksytys. 

Ei tarvitse olla ruudinkeksijä vetääkseen viivan Stalinin vainoihin, jotka kirjan kirjoitusaikoihin 1930-luvulla alkoivat toden teolla ja jossa ideologista "eksytystä" käytettiin verukkeena. 

Tässä alkuasetelmassa on tietenkin jotain kafkamaista, mutta siihen se sitten jääkin. Nabokov ei kuulemma edes ole lukenut Kafkaa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vankilaan, jossa alistuneen C:n suurimpana huolenaiheena on, koska hän pääsee teloituspölkylle. 

Absurdissa vankilassa ramppaa jos jonkinlaista kulkijaa. Pettäjävaimoa, ylipirteää pyöveliä, ynnä muuta. C haluaisi itse vain olla rauhassa ja ajatella, mutta se ei mitenkään onnistu. Ironista kyllä, miksi C. teloitetaan, kukaan ei kyseenalaista. Näin vain tapahtuu. 

Loppu tosin yllättää, joten kirja kannattaa lukea loppuun asti. Loppu saa kysymään, mikä on totta ja mikä ei, mikä pelkkää kuvittelua tai unta.

PS. Lue absurdi satuni Rumasatu.