Kirja-arvio: George Orwell - Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa

 

George Orwell oli erikoinen heppu. Hän oli opiskellut sisäoppilaitoksissa eikä hänen perheensäkään kai ihan köyhä ollut. Silti hän vaivautui rahvaan joukkoon tutkimaan miten köyhimmät ja kurjimmat elävät. Ei ihan jokapäiväinen juttu nykyäänkään.

Orwellin Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa on gonzo-journalismia ennen kuin sitä oli keksitty.  Tahtoo sanoa, että toimittaja itse kokee ja näkee kirjoittamansa itse kaikessa kovuudessaan. 

Pariisissa Orwell työskenteli ravintolan kastin alimmaisena tiskaamassa ja muita paskahommia puuhaamassa. Sille oli kyllä joku hieno ranskalainen sanakin. Lontoossa hän soluttautui asunnottomien ja kulkurien joukkoon ikuiseen vaellukseen yömajasta toiseen.

Kertoo kirjailijan taidoista, jos hän saa 1920- ja 1930-luvujen ranskalaisen ravintolakurjuuden tuntumaan kiehtovalta, niin ettei kirjaa voi jättää kesken. Tai yhtö kiehtovalta, millainen oli asunnottomien lontoolaisten elämä. 

Kirjan moottorina toimivat persoonat, kohdatut erikoiset ihmiset, joille Orwell malttaa antaa tilaa korostamatta itseään. 

Kirja on Orwellin esikoiskirja ja tietyissä kohdissa se näkyy, kun Orwell innostuu saarnaamaan. Ei kirja välttämättä olisi kestänyt enempää pituutta, ettei kuviot olisivat alkaneet toistamaan itseään.  

Kirja on jo itsessään arvokas kulttuurihistoriallinen teos, joka on tallentanut maailmaa, jota ei ole. Ainakaan samassa muodossa. Vaikkakin rohkenen epäillä, että Lontoossa vaeltelee yhä runsaasti asunnottomia ja Pariisissa riittää ravintoloita helvetistä.