Kirja-arvio: Ritva Ylönen - Kalle Päätalon sota: Sukupuolitauteja ja vankileirejä!

 

Ritva Ylösen kirjoittama Kalle Päätalon sota kuuluu niihin kirjoihin, jotka toimivat jollain ihmeellisellä tavalla. Se on vähän kun jotain sellaista leppoista jutustelua, johon jää koukkuun.

Ritva Ylönen, joka on aiemminkin Kallesta kirjoittanut, on kyllä tehnyt työnsä pieteetillä. Ajat ja paikat ovat kohdillaan. Kallestahan tuli peräti sotaherra, kersantti, tahtomattaan. Hän koki aina vieraaksi käskemisen yms. huonon itsetuntonsa takia.

Kallen sotataival ei ollut niitä tavanomaisimpia. Hän palveli huoltojoukoissa ja haavoittui ensimmäisessä ja ainoassa taistelussaan Kiestingissä. Peräti kahdesti. Sen jälkeen toivuttuaan hän vartioi tai oikeastaan ruokki salaa nälkiintyneitä suomalaisia sotilasvankeja Karjalan kannaksella vankileirillä. 

Mitään hurjia taistelutarinoita on kirjasta turha etsiä. Kirja kasvaakin Kallen kasvukertomukseksi. Lähtihän Kalle viiden vuoden sotareissulleen aika kokemattomana. Kurjuutta hän toki oli jo kokenut paljonkin.

Ainakin seksuaalisesti kokemattomana. Sota-aikana hän ehti hankkia peräti kaksi sukupuolitautia. Seksiä oli ilmeisen helposti silloin sota-aikana tarjolla, vaikka Kalle itse piti itseään naisten inhoamana ja rumanakin. 

No Kallen piti vain päästä pois selkosilta ihmisten ilmoille. Kalle häpesi suotta itseään ja ankeaa lapsuuttaan. Intoutuipa hän pettämään sotamorsiantaan jopa vajaan kuukauden päästä häistäkin. Naisen himo tuntuu kirjan perusteella kuumeiselta, mutta kukapa mies ei niin tuntisi 20-vuotiaana.

Kirja nojaa tietenkin myös Kallen omiin kirjoihin sota-ajastaan. Niitä taisi olla useampi. Itsekin joskus poikasena yhden luin. En tiedä onko tässä kirjassa sitten Kalle Päätalo-fanaatikoille uutta. Mutta ainakin minuun upposi.