Taidenäyttelyssä: Emma Ainala - Kiasma: Kitschiä ja kauneutta!

 

Iltatyttö-kuvaajana tunnetuksi tullut, nyt jo Thaimaahan eläköitynyt valokuvaaja, hyvä ystäväni, mesenaatti ja suuri taiteenystävä Kari Pekonen houkuttelee minua aina sitkeästi taidenäyttelyihin. 

Olen nihkeä lähtemään mihinkään, jo senkin takia, että minun on vähävaraisena säännösteltävä joukkoliikenteen kertalippumenojani. Karilta on myös itseltään tulossa valokuvanäyttely. Hänhän on kuvannut paljon muutakin kuin nyt jo Iltalehdestä poistettua iltatyttöpalstaa. 

Tällä kertaa keksin kuitenkin itse näyttelyn, eikä Kariakaan tarvinnut sinne paljon houkutella. Kiasma ystävällisesti tarjosi lipun pyydettäessä, vaikka tarroja ei sieltä saanutkaan enää käteensä. Kyseessä on Kiasman yläkerrasta löytyvä Emma Ainalan Like a prayer -näyttely. Nimihän on Madonnan tutuksi tekemä.

Madonna on urallaan paljonkin käsitellyt naisen seksuaalisuutta ja siihen liittyvää estetiikkaa sekä rajoituksia. Vähän samaa on Ainalankin näyttelyssä. Tosin paljon paremmalla maulla kuin Madonnalla. 

Ainala käyttää maalauksissaan paljon poptaide-symboliikkaa, jopa kitschiäkin ja siitähän minä tykkään. Hän käyttää myös isokokoisissa maalauksissaan myös vahvoja värejä. Symbolismi ja surrealismikaan ei ole vierasta. Kauneuteen usein liittyvää pinnallisuutta kritisoidaan omintakeisella tyylillä.

Persuille tämä kaikki saattaa olla liikaa, mutta ei minulle. Silmiin ehkä iski kuitenkin, että kaikki naishahmot ovat aika seksikkään oloisia, esimerkiksi pulleaa ei löytynyt, ellei kilpikonnanaista sellaiseksi lue. Maalauksissa on samaan aikaan surua että kauneutta. Nehän lomittuvat usein yhteen. 

Harvoin kiinnittää huomiota itse näyttelyn interiööriin mutta tässä näyttelyssä oli yhdistetty pimeyttä ja valoja sekä jotenkin modernin vanhaa sisustusta. Nam. 

Jos et mitään muuta näyttelyä halua katsoa, niin katso tämä. Emma Ainalalle povaisin hyvää tulevaisuutta. Hänhän on vielä varsin nuori taiteilija ja näyttävän näköinenkin. Eikä lahjojakaan puutu.