NE muut ja minä

Olmi kommentoi jokin aika sitten blogiani ja mainitsi hyvän termin NE -ihmiset. Ihminen on siitä jännä olento, että pahaa tekevät aina ne muut ihmiset tai että ikävät asiat johtuvat niistä muista. Tai että, niinhän ne muut ajattelevat, mutta en minä. Minähän olen jotenkin laumasta poikkeava.

Toki tällaisia ihmisiä onkin, mutta kaikissa ihmisissä asuu ainakin syvällä sisimmässä ennakkoluuloja ja ei niin hyvää karmaa muita ihmisiä kohtaan. Ne vaativat vain enemmän tullakseen esiin toisin kuin ne-ihmisillä.

NE-ilmiö johtuu siitä, että ihmisen on vaikea mennä itseensä, verrata itseään suhteessa muihin. Ihminen taitaa nähdä itsensä muita parempana ja jalompana olentona. Eikä yhtenä virheellisistä. Toinen vaihtoehto on, että ihminen ei näe itsessään mitään hyvää ja muita huonompana olentona.

Toisaalta kyllä ihmisellä täytyykin olla sellainen tietoisuus itsestään, että poikkeaa muista jollain tavalla. Harva pitää itseään tavallisena ihmisenä, kenessä ei ole mitään erikoista tai poikkeavaa. Jos näin ajattelee, ei taida olla tyytyväinen itseensä. Mitä mieltä elämässä olisi, jos ei kokisi millään tavalla omaavansa muuta tarkoitusta kuin elää päivästä toiseen. Itse kokisin aika turhauttavaksi elämän pelkän elämän takia.

Jos rehellisiä ollaan, NE -ihmisiä lienee silti olemassa. Kapeakatseisia, ahdasmielisiä ihmisiä, jotka ovat muuttuneet sellaiseksi kasvatuksen, elämänkokemusten tai sitten yksinkertaisesti olevat vain tyhmiä ja sivistymättömiä, jotka näkevät maailman valmiiksipureskeltuna vaivautumatta itse sitä tutkimaan. Sillä tavalla, että näin on aina ollut ja näin tulee olla vastakin. Joillekin ihmisille riittää oma pieni maailmansa ja kaikki heidän maailmankuvastaan poikkeava on uhka, joka torjutaan Tali-Ihantala-hengellä.

Ihmisissä asuu pieni laumasielun henki, joka aiemmin oli toki tarpeen. Oli mahdotonta selviytyä ilman yhteisön tukea ja siitä ulkopuolelle jääneet luonnollisesti tuhoutuivat samalla tavalla ikään kuin susilauman ulkopuolellekin jääneet. Tuo laumasielu on kai ihmisen geeneissä, joka nyt ilmenee NE-ilmiönä. Se, mikä on aina ollut, harvoin muuttuu ihmiskunnan/kansakunnan sisällä kovinkaan nopeasti, vaikka ulospäin näytetään kuinka suvaitsevaiselta ja hienolta ihmiseltä. Tämä ilmiöhän pulpahtelee pintaan ajoittain, kuten Natsi-Saksassa ja entisessä Jugoslaviassa.

Jos ajattelee asiaa oikein tarkkaan, niin pahimpia ihmisiähän ovat ne, jotka esittävät jotain muuta, kuin mitä oikeasti ajattelevat. Vain sen takia, etteivät antaisi itsestään huonoa kuvaa tai mitä nyt sitten haluavatkaan esittää. Eli valehdellaan itselleen ja muille vain sen takia, että hyödytään siitä. Pelataan siis omaa vakaumusta ja maailmankuvaa vastaan, että elämä olisi helpompaa. Se on mielestäni tämän ajan ilmiö. Ollaan niin suvaitsevaista ja hienoa ihmistä, mutta oikeasti ajatellaan ihan samoin tavoin kuin 50 vuotta sitten.

Itsekin olen viime aikoina alkanut pohtimaan itseäni ihmisenä. Eräs henkilö on auttanut minua miettimään, olenko sitä, mitä olen aina kuvitellut olevani. Itse itsestään luomaa on vaikea muuttaa. Toiset ihmiset näkevät miutkin toki eri tavalla, mutta aika helvetin vaikeaa on muuttaa itse itsestään luomia luonteenpiirteitä ja oletuksia. Mikähän siinä on, että oma kuva itsestään ei voi olla samanlainen kuin muiden kuva minusta. Tai olisiko sekin pelottavaa, jos näin olisi.

PS. Toissapäivänä käytiin katsomassa Goyan Sodan Kauhut -näyttely. Tuli mieleen, että teokset oli nimetty aivan loistavasti. Olisi mielenkiintoista, jos tauluihin olisi luotu myös runoteksti teoksen viereen, mutta en tiedä, olisiko Goyassa ollut kynämiehen vikaa. Aika rankkoja kuvia ajalta, jolloin sota esitettiin yleensä vain kuninkaana ratsun selässä taistelun melskeessä.

Uuden vuoden lupauksia en ole miettinyt. Mutta kai sitä voisi hieman paremmaksi ihmiseksi yrittää muuttua. Ai niin, kävin hakemassa apteekista nyt tupakanvieroituslääkkeet. Ainakin ensimmäinen askel on nyt otettu. Kokemuksesta tiedän, että se on se vaikein.