Suojellaan elikoitamme

Suomessa ei tunnuta koskaan arvostavan omia itsejämme. Hengimme heikkoa itsetuntoa ja hyökkäämme toistemme virheiden kimppuun. Siinä yksi tehokkaimmasta on Lenita Airisto, en muista koska sillä olisi ollut hyvää sanottavaa omasta kansastaan. Niin harvalla muullakaan "maailmalla" menestyneellä. No, itse arvostankin kotimaassa menestyneitä ja veronsa tänne maksavia.

Ja siinä sivussa kun emme arvosta edes toisiamme, emme tajua omien kansallisten suojelukohteiden arvoa. Suomessa suojellaan mielummin rakennuksia, kuin elollisia olentoja. Ei ainakaan kotoisia kotieläimiämme. Paraikaa Helsingin kaupunki on karkoittamassa Miina Äkkijyrkkää suomenkarjoineen ja saman kohtalon ovat kokemassa vankiloissa kasvatettava suomenkarja. Miinä Äkkijyrkän tapauksessa kismittää tietenkin kaupunkia myös persoona, sillä Suomessahan ei saa olla erikoinen. Puhumattakaan jos ei alistu kohtaloonsa mukisematta.

Suomenkarjan lisäksi muutkin kotoiset maatiasrotumme ovat henkitoreissaan. Tuottavuutta korostavassa yhteiskunnassa niiden suojelu on jäänyt muutaman asialle omistautuneen vastuulle. Onneksi heitäkin sentään on.

Ehkä maatiasrodut muistuttavat liikaa ajasta, jolloin suomalainenkin oli vielä sopeutunut ympäristöönsä. Nythän suomalaiset yllättää jo se, että lumimyrskyjä tulee. Kukaan kun ei osaa sitä ennakoida, ilmeisesti ilmastonmuutospuheet ovat saaneet sen meidät unohtamaan. Kenellekään ei tule mieleen ajaa hiljempaa lumisateessa tai varautua siihen, ettei kadut lakaistu nanosekunnissa.

Maatiasrotuja pitäisi suojella valtiovallan taholta paljon enemmän kuin nyt tehdään. Ne ovat kuin suomalaiset itse. Sitkeitä ja vähään tyytyväisiä. Tai mitä ainakin joskus oltiin. Nykyisin tuntuu, että ihmiset luovuttavat kovin helpolla. Mutta ehkä itse kitukasvuisena, sitkeänä ja liian vähän tuottavana pystyn samaistumaan maatiaseläimiimme.

Mutta kuinka paljon tämä maatalouskulttuurin suojelu on meidän kaupunkilaisten puuhastelua? Isännät itse taitavat pitää vähän tuottavien eläinten hyysäämistä turhanpäiväisenä hömpötyksenä. Ja markkinoidaanko maatiaiseläimiä riittävästi esim. maatilamatkailun tarpeisiin? Tuottaahan voi maataloudessakin muuta kuin lihana tai maitona.

Koiramaailmassa on mennyt paremmin. Suomenpystykorva on valittu kerta toisensa jälkeen suosituimmaksi koiraroduksi. Mutta koirathan ovatkin olleet aina ihmisten suosikkeja. Maatiaskissojakin hiipinee hupenevissa navetoissa vielä runsaasti. Suomenhevoset keksittiin muuntaa ravikoneiksi. Mutta montahan aitoa työhevosta on jäljellä? Nehän säilyivät jopa sodasta.

PS. Suomella on maailmantähtiin sairastuttava vaikutus. Kesällä sairastui Björk ja nyt Elton John. No, asummehan muiden mielestä jääkarhujen maassa, vaikka itse emme selviä ensimmäisestäkään lumimyrskystä.

Tein muuten sopimuksen sähköntoimittajani kanssa tuulisähköstä. En tosin tiedä, pelastanko nyt maailmaa. Sähkönkulutukseni on kuitenkin ollut vuosi vuodelta laskeva. Omasta mielestäni en tosin mitään erikoista sen eteen ole tehnyt, kun en muutenkaan lamppuja ja laitteita turhan takia päällä pidä.

Nyt on sitten myös Muumipeikkokin tutkimusten mukaan homo. Ja kuulemma onnettomasti rakastunut Nuuskamuikkuseen. Sääliksi käy Niiskuneitiä. Jotenkin tuntuu, että mikä satuhahmo- tai sarjakuvahahmo ei kohta olisi homo. Sain muuten pikkujouluissa lahjaksi Pekka-kortit. Siis entiset Musta-Pekka kortit. Ihmettelen, miksi se nimi on muutettu, kun se kuvahan se on rasistinen, eikä nimi.

Yksityisiä työnantajia muuten aina moititaan, mutta kyllä sitä julkisellakin osataan. Valtio siirtelee työntekijöitään kuin missäkin entisen itänaapurin operaatiossa. Tuottavuusohjelmaa, kuulostaa tutulta.

On ontto olo kun BB loppui. Pitäisi kai hankkia elämä.