Julkinen oikeus arvostella

Tänään töissä virastoon pääsi hipsimään vartioinnin ohi oikein vanhan kansan kylähullu. Äijällä oli pokkaa tulla kauppaamaan karpaloita, vaikka jokapuolella lukee, että kaupustelu kielletty. Mies ohjattiin pois, mutta sympaattinen näky se oli toppapuvussaan. Mikä röyhkeys, riittäisipä itselläänkin vastaava pokka. Jotkut eivät välitä kielloista ja siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Sellaisia eivät kunnan työntekijät ole.

Omassa työssä ehkä vaikeinta on, kun pitäisi ymmärtää sellaisiakin, jotka ovat töykeitä ja suorastaan hyökkäävän aggressiivisia ja jopa sellaisia jotka vainoavat sähköpostilla viikosta toiseen. Osa sitä on sairauttaan, mutta sitten on sellaisia, jotka mielestään saavat kohdella kaikkia palveluammateissa olevia ihmisiä miten haluavat. Näitä löytyy ihan ns. tavallisista ihmisistä. Toki he myös tietävät miten asiat pitäisi kunnassa hoitaa. Sitähän työntekijät eivät voi itse tietenkään tietää.  Se on todella kuluttavaa. Olla syyllinen johonkin, mihin ei ole syyllinen. Kunnan työntekijöillä ei saisi olla edes tunteita avioeron ja kuolemantapauksenkaan takia työaikana. Siitäkin on minulle valitettu, että kaupungin työntekijä jopa on tunteva ihminen.

Kunnan työntekijöitä koskevat samat tehokkuusvaatimukset kuin yksityistä puolta. Varmasti tehostamisen varaa on, mutta jos ajattelee sosiaali- ja terveysalan töitä varsinkin, jossain vaiheessa tulee raja kyllä vastaan. Kyse ei ole teistä ja silloista vaan ihan elävistä ihmisistä, jotka ovat lukujen ja tilastojen takana ihan kyllä ihmisiä. Sosiaali- ja terveysalan ihmiset on ainakin koulutettu huomioimaan ihminen ja useimmat siinä onnistuvatkin. Tietysti rahaa ei ole tuhlattavaksi sen ymmärtää jokainen.

Epäilenpä vain, että kunnissa on sama vasta edessä, siinä missä valtion työntekijöitä heitellään jo kuin märkää rättiä. Koomisinta on, että yhdessä vaiheessa meinattiin laittaa jo työvoimatoimiston työntekijät kilometritehtaalle. Tilanteessa jossa maa vaipuu pikkuhiljaa lamaan. Vaikea kuvitella, että kuntia yhdistettäessä kaikki saisivat loputtomiin pitää työpaikkansa. Järjettömintä on yhdistää Vantaan ja Helsingin kaltaisia isoja kaupunkeja. Iso ei ole aina tehokkaampaa.

HUS:in työntekijät saivat tarpeekseen pompottelustaan. Tosin silloinkin ensimmäisenä saivat tarpeekseen lääkärit, joiden vaatimuksiin kyllä suostutaan. HUS oli esimerkki siitä, että jossain vaiheessa jopa julkisen puolen henkilökunta vaatii kuulemistaan. Yksityisellä puolellahan silloin annetaan kenkää, mutta julkisella puolella se ei vielä toistaiseksi onnistu. Savustaahan ulos tietenkin voi. Mutta jos julkisen puolen työntekijöitä aletaan irtisanoa, niin kuka tässä maassa on enää töissä. Sen verran irtisanomisuutisia tulee jokapuolelta. Ja enemmän kirjoitetaan uusia lakeja ja sitä kautta lisää palveluja, vaikka edellisiinkään ei todellisuudessa ole julkisella puolella varaa. Eduskunnassa eletään omassa todellisuudessa, joka ei vastaa arkitodellisuutta kentällä.

Vanha väite on, että julkisen puolen työntekijät ovat laiskoja. Sellaisiakin toki löytyy, mutta kuinka moni yksityisen puolen työntekijä jaksaisi sellaisen lainsäädännön viidakossa, missä julkisella puolella joutuu töitä tekemään. Ja sitten pitäisi aina hymyillä ja kääntää toinenkin poski. Ja olla televisiossa syytettynä turhista huostaanotoista, vaikka todellisuudessa ne tehdään liian myöhään.

Tosin ajoittain tuntuu, että tässä maassa hyvää palvelua saa vain silloin, kun olet tekemässä isompaa hankintaa. Julkisella puolella asiakkaista tarvitsee harvemmin kamppailla ja se vaikuttaa epäystävällisenä asiakaspalveluna. Monesti metsä vastaa niinkuin sinne huutaa.

Yksi asia mihin on näinä vuosina kyllästynyt on raha, raha ja raha. Motivaatiota ei hirveästi kehitä se, että enemmän täytyy aina tehdä halvemmin. Sama koskee tietysti yksityistä puolta. Jatkuva rahan niistäminen ei paranna työntekijän tulosta ja se lienee tavoitteena. Syyllistäminen rassaa ihmisiä, et ole tehnyt tarpeeksi paljon ja tarpeeksi halvalla, et ole antanut tarpeeksi ja sinun pitäisi vielä yrittää olla luova ja idearikas.

Jos jatkuva kasvu on tavoitteena, niin se kyllä toteutuu julkisten palveluiden menossa. Joskus ihmettelen, että mistä se kasvu aina tulee. Valtiolla ja kunnissa palveluita ja ennenkaikkea palvelutasoa karsitaan ja silti menot kasvavat. Maassa kun voidaan huonosti ja kun kukaan ei halua selvittää ja hoitaa pahanolon alkulähdettä ei menot kyllä vähene.

PS. Viime lauantaina tuli telkusta Alfred Hitchcock-dokumentti. Yksi kohta jäi mieleen aivan erityisesti. Hitchiä nimittäin moitettiin turhalla väkivallalla mässäilystä. Hitch totesi, että todellisuus on vielä julmempaa, jonka tulevaisuus vielä näyttää. Lausahduksesta tuli vähän kylmäväreet selkäpiihin, sillä toinen toistaan julmempia veritekoja tehdään ympäri maailmaa melkein koko ajan. Omalla tavallaan Hitchin elokuvat ovat liiankin lähellä todellisuutta.

Monet Hitchin elokuvat perustuivat pelkoon ja syyttömän taka-ajoon. Ja jokaisella oli jotain salattavaa. Henkilöhahmot olivat enemmän tai vähemmän rikkinäisiä, vaikka ulkokuori saattoi olla kaunis ja komea. Tätä sarjaahan edustivat Hitchin elokuvasta tutut blondit. Niillä ei todellakaan ollut hauskaa sen hokeman mukaan.

Mutta hei, jotta kaikki ei olisi liian synkkää, niin joululoma alkaa osaltani perjantaina. Yes!