Tahtoo lisää keksintöjä

Olen jäänyt uuteen telkkarisarjaan koukkuun. Kyseessä on sarja Amerikan keksijä vai mikä American inventor se oikeasti on. Minua on aina kiehtonut keksimisen filosofia ja keksinnöt yleensä, vaikka omat taidot riittävät lähinnä ongelmien ja härdellien kehittämiseen.

Tv-sarjan perusteella vaikuttaa entistä enemmän, että kaikki keksimisen arvoinen on jo keksitty. "Keksijät" kun esittelevät jo keksittyjä asioita tai sitten tuodaan söpöjä lapsia katsojia hellyyttämään. Mutta viihdettähän sarja on.

Harva keksintö taitaa syntyä enää Pelle Pelottomien myssystä, vaan pikemminkin vuosikausien raivokkaan tutkimus- ja kehitystyön tuloksena teollisuuden laboratorioissa pohtien jo etukäteen onko tälle tilausta. Keksijä on silti ikuinen lapsi, joka uskoo pystyvänsä kehittämään uutta, koskapa on yksinkertaisesti ennakkoluuloton, eikä välitä todennäköisyyksistä. Lienee samanlainen pakko ja intohimo kuin taiteen tekeminen. Hörhöjähän keksijätkin ihmisten mielestä ovat.

Mutta silloin joskus ennen kuin markkinoilla oli tilaa, eikä markkinoida tarvinnut niille, joilla on jo kaikkea mahdollista, keksinnöt toimivat. Niille oli jopa tilausta. Perinteiseen keksijätaruunhan kuulu nöyryytys ja epäusko muiden taholta. Mutta sitkeitä oltiin. Varsinkin tiedemiehet vaaransivat oman ja perheensä (useimmiten vaimon) hengen keksiäkseen jonkin lääkkeen ihmiskunnan tuskia lievittämään.

Eipä meillä olisi penillisiiniä, ei polkupyörää, ei oikeastaan mitään, ellei joidenkin ihmisten päissä kasvaisi ajatuksia, joilla helpottaa elämää. Turhakkeista ei voinut puhua. Nyt taas on kiva katsoa lehdistä, mitä kaikkea turhaa konetta ja värkkiä ollaan taas kehitetty. Tuiki tarpeellisia keksintöjäkin puuttuu. Vaikkapa lääke aidsiin ja syöpään.

Kehitystyö ja keksinnöt pulpahtavat uuteen todellisuuteen kun koittaa sotimisen aika. Meillä ei olisi avaruusraketteja, ei suihkukoneita, ellei ihmisen vimma tappaa toisiaan saisi ihmistä kiivaasti kehittämään uusia välineitä tappamisen edesauttamiseksi. Nyt olemmekin eläneet hiljaiseloa sitten toisen maailmansodan aivan ennennäkemättömien keksintöjen suhteen. Ei ole edes kylmää sotaa, joten satelliitit saavat pyöriä radallaan rauhassa, kun niille ei ole keksitty korvaajia.

Mikähän seuraava suuri keksintö on? Sellainen yhtä elämää muuttava asia kuin vaikka matkapuhelin tai netti. Hiljaahan nekin löivät tosin itsensä läpi ja nyt niitä ilman on vaikea elää. Mikä keksintö olisi saanut taas jäädä keksimättä? Minä odotan innoissani sitä Star Trekin siirtäjäkonetta. Se vapauttaisi matkailun uudelle tasolle. Voisi viettää iltapäivän Veronassa ja illan Katmandussa. Ja jos seura ja paikka ei miellytä, voisi liueta liukkaasti. Beam me up, Scotty...

Keksimättä olisi saanut jäädä moni asia. Monet keksinnöt suorastaan tuhoavat maailmaa ympäriltämme. Mutta jos keksintöjä ei olisi tehty, eikä edes tulta keksitty, palelisimme yhä luolissa. Olisiko sekään nyt sitten kivaa? Ja olisimme hemmetin paljon sairaampia, jos ei olisi lääketiedettä ja lääkkeitä. Vai olisimmeko? Eläisimme vain noin 50 vuotta vähemmän.

PS. Mielenkiintoinen tutkimus julkaistiin jälleen. Erään tutkimuksen mukaan pääkaupunkiseudun asukkaat ovat onnellisempia eurooppalaisten kaupunkien asukkeihin verrattuna. Missäköhän kaupungeissa ovat vierailleet? Timisoarassa vai Volgogradissa. Vai peräti Manchesterissa? Mutta ehkä sitä ei näe ympäristönsä onnellisia ihmisiä. Reppanat sitäkin paremmin. Onnellisuus kun säteilee vain onnellisille ihmisille.

Telkkarissa pyörii myös terapiaistunnoista kertova sarja. Itsekin olen tässä muutaman kerran käynyt psykologin vastaanotolla viime viikkoina sieluni solmuja availemassa. Siitä on oikeasti hyötyä, kun joku ihminen kuuntelee ja kyseenalaistaa omia liian syvälle urautuneita ajatuksia. Ja että jonkun mielestä on oikeus olla rikkinäinenkin ja että vähemmälläkin surulla olisi voinut elämässään selvitä. Vähän ehkä tuli alussa sellainen sellainen tv-sarjamainen olo, kun istahti mukavalle tuolille. Tony Sopranojako tässä nyt sitten ollaan....