Ehdotelmia Suomi-brändiksi

Näin televisiossa Jorma Ollilan haastattelun. Ollilan uusin valtaus on Suomi-brändiä suunnittelevan työryhmän vetäminen. Suurin osa tietänee tästä hankkeesta. Itse en tiennyt sen paremmin, kun että tällainen hanke on vireillä. Löysin googlaamalla Alex Stubbin blogikirjoituksen aiheesta viime vuoden puolelta. Ainakaan ministeristason mies ei pelkää laittaa itseään likoon ja jopa aktiivisesti päivittää sivujaan.

Niin sitä oppii, että kannattaisi aina ottaa asioista selvää. Kuten Ulkoministeriön tiedotteesta ilmenee, brändiä suunnitellaan paljon yritysmaailmaa silmällä pitäen. Kilpailukykyä, investointeja yms. Aika taitaa vain olla hanketta vastaan, kun talouslama tuli vastaan. Hommahan tosin on sama joka maassa.

Kovan tason nimiä näyttää asia pohtivassa työryhmässä olevan. Olihan sinne muutama kirjailija ja taiteilijakin ujutettu. Minusta tosin sellaisia, joilla ei luulisi taiteen viennistä olevan kokemusta. Eikö siellä pitäisi olla Ville Valo tai edes Duudsonit. Jopa yksi urheilija löytyi, Aki Riihilahti. Eikö mukaan olisi pitänyt ottaa vaikka Keke Rosberg. Mies joka raivasi yksin tien formulamaailman huipulle aikanaan. Nimilista ei minussa ainakaan herättänyt tuntemusta tunnetuista suomalaisista visionääreistä.

Jokainen markkinoinnista ymmärtävä tietysti ymmärtää, ettei suunnitelmissa voi olla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Johonkin on keskityttävä. Niinpä odotan mielenkiinnolla, mitä työryhmä esittää vuoden 2010 loppuun mennessä, jolloin brändin pitäisi olla valmis. Keksittäisiin vain jotain oikeasti uutta. Ei sitä iänikuista unelmaa ja hehkutusta Suomesta korkean teknologian ja koulutuksen maana. Löydettäisiinpä sellaista, mikä oikeasti kiinnittäisi huomion Suomeen, että hei, tällaista ei olla muualta kuultu.

Tapahtumat Suomessa hieman sotivat vain kaikkea kiiltokuvaa vastaan. Jos maailmalla uutisoidaan kouluampumiset, ruokajonot ja alkoholiongelmat, ei kansallispukupuhtoisuudella pitkälle pötkitä. Metsäteollisuus tekee kuolemaa ja teknologiayritykset vähintäänkin yskähtelevät. Vanhat kliseet suopotkupallosta yms. kylähulluudesta jäävät valitettavasti maailmalla oikean hulluuden alle.

Meidän pitäisi oikeasti löytää se suomalaisuus, mikä on kadoksissa. Silloin tästä brändityöstä hyötyisi koko kansa ja loppujen lopuksi yrityksetkin. Yritykset tietysti työllistävät, mutta pohja kansan menestykselle tulee jonkin olennaisen ymmärtämisestä. Yritykset harvemmin ovat uskollisia maalle, vaan sijoittajille. Mutta kansa on parhaimmillaan uskollinen maalleen ja sen paras markkinamies.

Sen kun vain ymmärtäisimme mikä se kadotettu suomalaisuuden ydin on. Ei toivottavasti se loppumaton tolkutus synkästä suomalaisesta kansanluonteesta ja itsetuntovajeesta. Koko brändi-sana on kyllä minusta uusliberalismin aikakauden tuote, jonka aika toivottavasti loppui tähän tähän taloustaantumaan tai lamaan. Vähemmän rakkaalla lapsellakin on monta nimeä.

PS. Kuka saisi muuten hommattua saimaannorpat taas in-eläimiksi. Kannan määrä vähenee koko ajan, mutta verkkokalastusta ei lisääntymisalueilla saada kiellettyä. 80-luvulla norppia oli pelastamassa jopa Renny Harlin.

Ohessa tuore Esa-eno ja Eemil-vauva. Kuten huomaa, käärö kädessä hieman jännittää.