Jäähyväiset Saabille ja maahanmuutosta

Ihminen voi tosiaan kiintyä mihin tahansa asiaan, ei vähiten autoihin. Aamulla suretti katsoa aamu-tv:ssä saabisteja saab-paita päällä tilittämässä Saabin turmiosta. Mutta ehkä Saab on niitä automerkkejä, jotka eivät ole vain autoja. Siksi kai se ole ollut kahteen vuosikymmeneen kannattavakaan. Se ei ole kansanauto, mutta ei luxuskaan, joten markkinat lienevät maallikon mielestä rajalliset.

En tiedä, hankkiko GM Saabin aikanaan lippulaivaksi Eurooppaan, mutta nyt tuo lippu on tullut kalliiksi ja siitä halutaan eroon, kun koko amerikkalainen autoteollisuus on henkitoreissaan.

Ruotsin valtio ei ole kiinnostunut ostamaan Saabia, eikä varmaan kukaan muukaan. Mutta kuinka paljon koko Saabissa on loppujen lopuksi ruotsalaista, jos se ei ole ollut aikoihin edes ruotsalaisessa omistuksessa. Yhtiön loppu on vain yksi esimerkki globalisaation onnesta, joka kaatuu niskaan. Ihmisten uskollisuus merkkiä kohtaan on pieni juttu niillä taistelutantereilla, joissa vahvimmat selviytyvät. Toivoa sopisi, että Saabillekin löytyisi jokin pelastaja tyyliin Kirsti Paakkanen.

Se Saabeista.

Jussi Halla-aho lienee maan tunnetuin bloggaaja. Uutisoiduin ainakin. Itse kävin joskus Halla-Ahon blogissa, eikä se ole toista kertaa innostanut käymään, en edes onnistunut löytämään sitä kohuttua kohtaa. Jos Halla-Aho on jotain saanut aikaan, niin keskustelun ulkomaalaislaeista ja ulkomaalaisista ylipäätään.  Ja epäilenpä, jos Halla-Aho olisi jotain muuta kuin tohtori ja valtuutettu, hän olisi tuskin niin paljoa julkisuutta saanut. Perussuomalaisten nousu politiikan kärkijoukkoihin on pakottanut myös muut puolueet miettimään kantaansa ulkomaalaisiin, kun on huomattu, että maahanmuuttajakysymyksellä toden totta saadaan ääniä.

Ulkomaalaisista kyetään vihdoin puhumaan muutakin kuin mustavalkoisesti. Ulkomaalaisia kritisoiva ei ole enää automaattisesti rasisti. Lienee itsestään selvää, että ei mikään asia ole vain pelkästään hyvä tai huono asia. Itseään suvaitsevaiseksi kutsuvat ihmiset ovat harvoin suvaitsevaisia kaikkea kohtaan. Itse asiassa heidän on äärimmäisen vaikea hyväksyä toisenlaisia tapoja elää ja ennenkaikkea ajatella. Toisaalta rasistit ovat valmiita tuomitsemaan pienen joukon perusteella ison joukon ihmisiä, eivätkä näe samalla tavoin kuin yhden totuuden.

Kotouttamisohjelmat eivät sinänsä mitään ratkaise, eivätkä mitkään todellisuudelle vieraat liturgiat. Amerikka on tuskin maailman mahtavin maa sen vuoksi, että se "kotoutti" siirtolaisensa 1800-luvulla. Ihmisillä oli motivaatio etsiä elämälleen parempaa. Uskon, että se on nykyisinkin maahanmuuttajien tavoite. Liika tuki ja hyssytys nujertaa oma-aloitteisuuden niin kantasuomalaisessa kuin maahanmuuttajassakin.

Jos maahanmuuttajakysymyksissä pysytään maan pinnalla en usko, että maahanmuutto säilyy ongelmana tulevaisuudessa. Ongelma on se, että ovatkohan päätöksentekijät itse tekemisissä maahanmuuttajien kanssa? Asuvatko samalla alueilla kuin he? Elävätkö arjessa heidän kanssa? Vai luetaanko kaikki papereista, jotka kirjoittavat ne, jotka eivät itsekään ole tekemisissä maahanmuuttajien kanssa "oikeassa elämässä".

Järkevää suhtautumista maahanmuuttoon ei edesauta median suhtautuminen. Maahanmuuttajien tekemät rikokset uutisoidaan näyttävästi, mutta toisaalta kriitikko leimataan rasistiksi. Kolumneissaan monet toimittajat kyllä taas julistavat omaa suvaitsevaisuuttaan, koska näin on jokaisessa lehdessä kuitenkin kirjoitettava.

Samoin maahanmuuttajaongelmista itselleen poliittisen käsikassaran tehneet poliitikot eivät edesauta järjen ääntä. On helppo kerätä ääniä sellaisilta alueilta, missä maahanmuuttajia on paljon, mutta jossa kantaväestö ei ole maahanmuuttajien kanssa missään tekemisissä. Usein näillä alueilla on riittävästi kaikenlaisia ongelmia. Todellisuudessa kantaväestö jätettiin yksin maahanmuuttajakysymyksen kanssa. Maahanmuuttajat vain tulivat 90-luvulla vailla mitään yleisötilaisuuksia tai muuta opastusta erilaisiin kulttuureihin. Päätökset tehtiin jossain kaukana. Kantasuomalainen jurrikka ei tutustu helposti edes toiseen kantasuomalaiseen, puhumattakaan maahanmuuttajasta. Eivätkä kaikki maahanmuuttajatkaan ole halunneet kantasuomalaisiin tutustua, vaan hakevat turvaa vain omasta yhteisöstään.

On tosi-asia ettei kaikkea tarvitse suvaita, ei vähiten rikoksia ja ylenkatsetta suomalaista ajatusmaailmaa ja yhteiskuntajärjestelmää kohtaan. Kantasuomalaisten on saatava noudattaa omia perinteitään, mutta ei maahanmuuttajiakaan voi vaatia sukupolvessa tai kahdessa muuttumaan tavallisen suomalaisen kaltaiseksi. Julkisuuteen tuodaan mielellään maahanmuuttajia, jotka ovat kuin tavalliset suomalaiset. Ikään kuin esimerkiksi, että näin se täytyy tapahtua. Minusta ihmisten yhteen muottiin laittaminen on piilorasismia joka koskee niin kantasuomalaisia kuin maahanmuuttajia.