Suorapuheinen suomalainen?

Jokin aika sitten kävin haastattelemassa suorapuheista henkilöä. Hänen sanottiin olevan hyvä haastateltava, koskapa hän on suorapuheinen ja puhuu asioista niin kuin ne ovat. Olemme tulleet siihen pisteeseen, että suorapuheisuus on katoava hyve.

Suorapuheisuus on niin harvinaista, että itsellänikin on yhden käden sormissa laskettavissa ne kerrat, kun olen saanut painattaa ne vähänkin rohkemmat sanat. Ihmiset haluavat julkisuutta, mutta pelkäävät kuollakseen loukkaamasta ketään puhumattakaan pienimuotoisesta kohusta, joka saattaisi vain nostaa asioita keskusteluun. Jos tälläinen pääsee syntymään, vaativat he heti oikaisua ja sanojensa muuttelua.



Kukaan ei uskalla puhua enää asioista niiden oikeilla nimillä, sillä leimautumisen ja haukkumisten vaara on liian suuri. Varsinkin työelämässä ja vielä enemmän politiikassa sekä päätöksenteossa ylipäätään. Niin itsekin teen, tiedän kyllä hyvin, mistä "saan" kirjoittaa ja mistä en, vaikka kukaan ei ole koskaan kieltänytkään.



Myös media on asian huomannut useankin lehden voimin, että elämme vapaaehtoisessa mielipidevankeudessa. Hehän itse ovat sitä olleet luomassa. Ei kukaan poliitikko enää uskalla kertoa mitä mieltä oikeasti on puhumattakaan virkamiehistä, jotka jo luontaisesti ovat ylivarovaisia.



Tapaus Halla-Aho on viimeistään osoittanut, että elämme ylivarovaisessa mielipidekulttuurissa kuin aikanaan Neuvostoliiton vaikutuksen alaisena. On oltava tiettyä mieltä, koska näin on jossain päätetty. Tietyistä asioista ei yksinkertaisesti olla eri mieltä. Maahanmuuttokysymys on siitä kärkiesimerkkejä. Toinen aihe, josta ei saa olla eri mieltä ovat myös tasa-arvokysymykset samoin on laita yleisen asevelvollisuuden.



Jossain vaiheessa politiikasta ja päätöksenteosta ja julkisesta elämästä ylipäätään on tullut sanahelinää ja Pelon valtakunta, jossa hallitaan yhteisillä mielipidepakoilla. Kansan syvien riveillä ei tätä ongelmaa ole, siksi he eivät jaksa kuunnella yhdestä suusta puhumista ja äänestävät olemalla äänestämättä.



Tämä kaikki on johtanut siihen, että viimeisten tutkimusten mukaan nuorista on tullut konservatiiveja. Kun he ovat huomanneet, että vapaus onkin johtanut mielipidevankeuteen, he luonnollisesti kääntyvät vanhojen arvojen ääreen. Niillä homma on toiminut ainakin ennen.

Ja kun suomalaiset eivät enää uskalla ilmaista mielipiteitään muuta kuin nimimerkin suojasta nettikeskusteluissa, heidän ylitse voi luonnollisesti kävellä miten tahtoo. Hehän vaihtavat salamana mielipidettä siihen edulliseen, vallan ohjaamaan suuntaan, koska pelkäävät kuollakseen konflikteja. Nykyisin täytyy elää konseksuksessa, lukekaapa poliitikkojen haastatteluita. Tämä on meidän yksimielinen päätös, luette varmasti useamman kuin kerran.



Puheet suomalaisten itsepäisyydestä vallan edessä ovat lähinnä huvittavia.



Suorapuheisuus, hah...

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Juuri startanneen Diili-ohjelman ehdoton sielu on Hjallis Harkimo. Hjallikselle on turha selitellä ja mussuttaa. Hän on porvari, jota vasemmistolaiset rakastavat inhota.

Syd Barrettia pidetään yhtenä rockmaailman edesmenneistä neroista. Itse en tainnut päästä neron matkaan, sillä minusta kappaleet olivat kovin yksinkertaisia ja samasta muotista, kun kuuntelin hänen nimeään kantavan soololevynsä.



Kuolleita: Keith Floyd. Se naukkaileva tv-kokki. Floyd oli raikas tuulahdus. Nyt sliipatut tv-kokit voivat hallita vapaasti kun toisinajattelija on poissa. Patrick Swayze: Hänen pitkä taistelunsa syöpää vastaan loppui. Hän oli esimerkki siitä, miten kuoleman voi kohdata arvokkaasti. Loppuun asti.

Sellainen olet kuin työhuoneesi...