Viisas mies tuo herra Charles Bukowski

Kuva: Bukowski.net

Edesmennyt amerikkalaiskirjailija Charles Bukowski on yksi suurimmista kirjallista esikuvistani. Ei sen kuluneen juoppotaiteilijan myytin takia, vaikka juoppous toki oli iso osa hänen tuotantoaan. Vaan hänen purevan yhteiskuntakriittisyytensä takia. Hän oli ja on yhä yksi taitavimmista järjestelmän mielettömyyden kuvaajista. Bukowskin tuotannosta olen lukenut valtaosan suomennetuista. Viimeisimpänä Tarinoita tavallisesta hulluudesta.



Bukowski jättäytyi tahallaan pois yhteiskunnan kelkasta. Häntä ei yksinkertaisesti kiinnostanut kilpajuoksu ja menestyminen. Poikkeuksellista saksalaissyntyiselle miehelle. Nimeä hän saikin vasta varttuneella iällä, eikä taatusti kuvauksellisuutensa takia. Esivaltaviha kumpusi varmasti hänen väkivaltaisesta isästään.



Hän kuvaa kirjoissaan lähes aina enemmän tai vähemmän tuhon rajamailla liikkuvia ihmisiä. Alter egon nimi vaihtuu, mutta jokainen tietää, että ainakin jollain tasolla tarinan päähenkilö on Bukowski itse. Eikä tämä viimeinenkään lukemani Bukowski siihen poikkeusta tee.



Bukowskilla oli työpaikka siellä legendaarisessa postitoimistossa, mutta sitä paikkaa hän tunnetusti vihasi. Vielä enemmän hän vihasi mukaradikaaleja kulttuuri-ihmisiä. Heille hän oli omistanut useamman tarinan tässäkin kirjassaan. Bukowski vähät välitti ovellaan käyvistä perskärpäsistä, jotka imartelivat häntä. Mielummin hän joi kaljaa yksin kaihtimet suljettuna kuunnellen klassista musiikkia.



Tarinoita tavallisesta hulluudesta ei kyllä ole silti parhainta Bukowskia. Tarinoiden taso heittelehtii loistavasta jo Pentti Saarikosken Juomarin päiväkirjojen sekaisimpaan osioon. Onko sitten kyse ollut humalatasosta kirjoittaessa vai tietoisesta järjestelmän uhrien ärsyttämisestä, en tiedä.. Bukowskin mielestä todellisia uhreja ja epäonnistujia eivät tunnu olevan juopot ja hullut vaan ne, jotka raatavat auto- ja asuntolainojen maailmassa yrittäen saavuttaa saavuttamatonta.



Bukowski ei koskaan ole ollut suuren yleisön ykkössuosikki, lähimpänä sitä varmasti hän oli Baarikärpänen -elokuvan jälkeen 80-luvulla. Ehkä tuon tunnetuimman romaaninsa elokuvaversion siivittämänä. Mutta oma uskollinen kannattajakuntansa hänellä on. He näkevät ronskin ja törkyisten tarinoiden kielen lävitse miehen eittämättömän ajatusten mestarillisuuden. Ja loppujen lopuksi herkän miehen, joka joutui pettymään elämässä liian varhain.



Harvoin runoilija onnistuu olemaan hyvä prosaisti ja päinvastoin. Vielä vähemmän onnistuu pienoiskertomusten kirjoittaminen. Suosittelen lämpimästi kaikkia lukemaan kokoelman Bukowskin parhaista runoista. Kokoelman nimi on 234 runoa - Valitut runot 1946-1994.



Kustantajia harvemmin kehun, mutta nyt on kumarrettava kiitokseksi Sammakko-kustantamolle Bukowskin tuotannon uskollisesta julkaisusta. Enää ei tarvitse pettyä kirjakaupoissa turhaan uutta Bukowski-suomennosta etsien.



Joka tapauksessa. Viisas mies tuo herra Charles Bukowski.

--------------------------------------------------------------------------------------

Jos Bukowski oli kaukana pomojen ihailijoista, niin ei sitä ole Vasemmistonuoretkaan. Hienoa idea tämä Paljasta Pomosi- sivusto. Jos nuoret tätä kautta alkavat perätä oikeuksiaan, on sivu enemmän kuin tarpeen. Perinteinen ammattiyhdistysliike siihen tuskin yksin pystyy.



Tässä laulu elämän kolhimillekin. Popeda ja Tahdotko mut tosiaan?. Popedan olen löytänyt uudestaan, tämä biisi on yksi suosikkejani.