Läpisuunniteltu elämä

Hesari uutisoi, että vauvoja syntyy yhä enemmän kesäaikaan. Syynä on se, että vauva halutaan tehdä kivasti loma-ajaksi, että isäkin pääsisi syntymän ihmeeseen mukaan. Ajatus on tietenkin kiva ja kätevä, mutta en jaksa ymmärtää niitä, jotka suunnittelevat kaiken. Jopa sen, koska vauva syntyy.

Mitä muuta nämä ihmiset suunnittelevat etukäteen? Todennäköisesti kumppaninkin ovat valinneet tieteellisten testien ja pohdinnan jälkeen sopiiko hän nyt suunnitelmiini. Näiden ihmisten elämä on mitä luultavammin suunniteltu etukäteen jo kun he itse olivat lapsia. Yhteiskunta ja ympäröivät ihmiset tietenkin ajavat suunnitteluun. Kun ihminen pääsee koulusta, hänen olisi jo säästettävä eläkepäiviä varten, asuntoa varten ja sataa muuta asiaa varten pitäisi elää.

Mutta onpa siinä elämänihme kaukana, kun kaivetaan kalenterit yhdessä esiin ja ryhdytään lapsentekoon. Olen sen verran vanhanaikainen, että minusta vauvan syntymä on mukava (joissakin tapauksissa vähemmän mukava) yllätys syntyi se vauva vaikka keskellä syksyä.

Elämäni suunnitelmattomuudessa lienee syy, että olen hyvissä joutunut tavallisesta elämästä sivuraiteille, minulla ei ole päälle kolmikymppisenä lapsia ja olen yksin, eikä minulla ole edes vakituista työpaikkaa. Silti olen omalla tavallani onnellinen.

Olin siitä onnellinen lapsi, että vanhempani eivät suunnittelleet elämääni, minua ei raahattu väkisin mihinkään harrastuksiin, enkä saanut hyvistä numeroista rahaa. Nuorenakaan ei minulle mitään tuputettu, olen luovinut tieni sattuman, sitkeää sitkeämmän yrittämisen ja kai jonkin tason lahjakkuuden avulla.

Moni luulisi, että olen kunnianhimoton, mutta en ole. Kyllä minulla tavoitteita on. En halua vain suunnitella lyhyttä elämääni viisivuotissuunnitelmin. Ne kuuluvat talouteen, eivät elämään. En välttämättä halua olla yhtään mitään, haluan vain olla.

--------------------------

Sitten muihin asioihin. Nyt on keksitty mainostaa televisiossa masennusta myös tautina, jossa on fyysisiä oireita. Tällä kai haetaan masennukselle nyt yleistä hyväksyntää, mikä sinänsä on ihme, kun suomalaiset sentään popsivat masennus- ja unilääkkeitä sadoin tuhansin päin. En ole lääketieteen tohtori, mutta kyllä minusta on aika loogista, että jatkuva henkinen kurjuus näkyy myös fyysisenä kurjuutena.

----------------------------------

Samoin on mainostettu kovasti klinikkaa, johon Suomessa laittomasti asuvat pääsevät hoitoon. Pitäisiköhän kotimaisten köyhien ja sairaiden "kadottaa" paperinsa, että lääkärien ja aktivistien myötätuntoa heltiäisi myös heille.

Tähän köyhäinhoitoprojektiin tosin yhtään lääkäriä ei taatusti ilmaiseksi liittyisi mukaan, kun siihen ei liity samanlaista kivaa vipinää kuin laittomien siirtolaisten. Lääkärit ovat ammattikunta, jotka jatkuvasti kitisevät työnsä raskaudesta ja hallitsemattomuudesta, mutta nuoret lääkärit marssivat silti työpaikoilleen kertoen työnantajalle, mihin ja milloin he suostuvat.

Ei voi kaikki olla oikein, jos vain yksi ammattikunta saa sanella sellaiset ehdot kuin itse haluaa.