Portugalin upottava kuu

Gali, Gali, Portugali, sointui osa Pentti Saarikosken runosta Portugalin kuu. Portugali tuntuu olevan myös Suomen politiikan tärkein asia ja on. Muistaako kukaan enää, mistä sisäpolitiikan asioista ennen vaaleja riideltiin? Veikkaan, että harva. Vanustenhoidon parantamista ei enää kukaan vaadi tai muitakaan suosikkiaiheita.

Kumma kyllä, Suomen sisäpolitiikan kohtalon ratkaisi Portugali surkeine talouksineen. Suomeen muodostetaan nyt hallitusta sillä perusteella, kuka pistää nimensä alle EU:n talouden rupuvaltioiden molokinkitaan.

Vaalien jälkeen etsittiin takinkääntäjiä. Tämä taisi säikäyttää Persut, jotka lopettivat neuvottelun Portugali-paketeista ja jättäytyivät sitten hallitusneuvotteluistakin pois. Loppujen lopuksi Persut eivät kuitenkaan kääntäneet takkiaan, sen tekivät Demarit hallitusvastuukiimassaan. Tätä tosiasiaa lievittääkseen Jutta Urpilainen hyökkäsi Persujen kimppuun vastuunpakoilusta, kun Demarit itse pakoilevat vaalilupauksiaan. Persuthan sen lopulta pitivät. Kepun takinkäännöt edestakaisin nyt eivät edes ketään yllätä.

Tällä hetkellä hallitukseen hinkuvat Kokoomuksen ja Demareiden lisäksi Vihreät, RKP ja Kristillisdemokraatit. Kaikkeen suostuva RKP saa siis edelleen pitää rakkaan pakkoruotsinsa, Vihreätkin antavat periksi kaikessa, kunhan pääsevät vain hallitukseen. Ainoa todellinen yllätysmomentti on Kristillisdemokraatit, mutta hekin lienevät pelkästään kiitollisia päästessään hallitukseen ja käyttäytynevät siivosti.

Nyt kun Kepu on jäämässä Persujen kanssa oppositioon, se ei lupaa heille hyvää. Heille saattaa olla luvassa seuraavissa vaaleissa entistäkin suurempi vaalitappio. Kepulta ei pekkarisineen löydy riittävän värikkäitä persoonia. Lisäksi heidän voimansa uupuvat keskinäiseen nahisteluun. Kepu on tosin niin vaarallinen vihollinen, ettei heitä kannata koskaan aliarvioida, ovat he suosta nousseet aikaisemminkin.

Persuillekin oppositio saattaa olla kohtalokas. Riittääkö kansalle enää neljä vuotta kaiken haukkumista, kun pienellä joustolla olisi hallitusvastuutakin tarjottu. Jos Portugali-asiassa olisi annettu periksi, Persut olisivat oikeasti voineet käydä rakkaiden aiheidensa kimppuun, kuten maahanmuuton.

Mutta Persujen jääminen oppositioon ratkaisin ainakin sen, että Suomessa kaikki säilyy ennallaan. Protestiäänet menivät kankkulankaivoon. Demarit ovat ennenkin unohtaneet asiansa duunareiden ja heikko-osaisten eteen, kun ovat päässeet Kokoomuksen kanssa kimppaan, joten kansaa kurjistetaan tulevan neljän vuoden aikana vähintään yhtä uutterasti kuin Kokoomus teki Kepun kanssa.

Kaiken myllytyksen varjoon on jäänyt koko eurooppalaisen talouspolitiikan monimutkaisuus. Aniharva tavallisesta tai vähemmän tavallisestakaan kansasta ymmärtää, mistä näissä tukipaketeissa todellisuudessa on kyse.

Ja romahtaako koko Euroopan talous todellakin pienten maiden taloudellisista romahduksista. Jos jotain ei pysty yksinkertaisesti selittämään, sillä tuskin on onnistumismahdollisuuksia. Meille on myyty pakolla Portugalin upottava kuu, joka uppoaa jokatapauksessa.