Suuri rasismisota

Yhteiskunnalliset asiat muuttuvat päivä päivältä kiehtovammaksi.

Poliitikot kertovat politiikan tulleen avoimemmaksi, mutta kun on tosi kyseessä, poliitikkojen todellinen karva pääsee esiin. Hallitusneuvottelijat pakoilevat toimittajien kysymyksiä niin tehokkaaksi, että ainoa uutisointi on ollut lähinnä hallitusneuvottelijoiden vapaa-ajan riennoista raportoiminen.

Suomi ei ole vielä vuonna 2011 todellisuudessa valmis siihen, että kansa saisi tietää asioista. Selitys on kovin tuttu selitys siitä, että asiat ovat keskeneräisiä. Herätys, silloinhan asioihin voi vaikuttaa ja se ei onnistu muuten kuin median kautta. Sen sijaan hallitusneuvotteluissa laukkaa kyllä kaikenlaista lobbaria ja jobbaria oman etujärjestönsä asioita ajamassa. Ei niiden kautta kansan ääni pääse millään tavoin kuuluviin.

Vuonna 2011 myös Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon 2 mrd budjettia laitettiin vartioimaan 33-vuotias johtamiskokemusta vailla oleva oikean puolueen (kokoomuksen) omaava henkilö. Muita hakijoita ei ollut, sillä jokainen tiesi virkanimityksen tehtävän poliittisin perustein.

Mutta yhteen asiaan hallitusneuvottelijat että oppositio ovat olleet valmiita vastaamaan. Kysymykseen rasismista. Jokainen luonnollisesti tuomitsee rasismin. Uskomatonta kyllä, jopa rasismin määreestä on saatu sota aikaiseksi. Muutoin ylhäisessä hiljaisuudessaan elävä Tarja Halonenkin aisti tilaisuutensa päästä otsikoihin vaatimalla rasismin vastaista ohjelmaa, johon varsinkin hallitusneuvottelijat hanakasti myötäillen tarttuivat.

Kysymys kuuluu, onko rasismi jotenkin räjähdysmaisesti kasvanut sen vuoksi, että edustaja Hakkarainen on laukonut kommenttejaan. Näinhän voisi tämän hetken rasismiaktiivisuudesta luulla. Perussuomalaiset itsekin laativat rasisminvastaisen ohjelmansa, jossa suhtaudutaan nuivasti ns. positiivinen rasismiin eli vähemmistökiintiöihin esim. työpaikoilla yms. Onko rasismi edes tämän kansakunnan suurin ongelma tilanteessa, jossa maan talous saattaa köhädellä jo lopun aikojen edessä?

Käytännössä Suomessa ei ole kai tuota vähemmistökiintiötä käytetty mitenkään muuten kuin naisten ja ulkomaalaisten kohdalla. En tosin kyllä muista konkreettisia esimerkkejä tästäkään. Vammaisten kohdalla vähemmistökiintiöt eivät ole toimineet lainkaan. En ole kuullut, että esim. liikuntavammaisia valittaisiin töihin sen takia, että he ovat liikuntavammaisia. Suomessa ei siis käytännössä ole kaikkien vähemmistöjen osalta edes positiivista rasismia.

Yksikään tuntemani nainen tai ulkomaalainen ei edes haluaisi missään tapauksessa tulla valituksi mihinkään sen takia, että ovat naisia tai ulkomaalaisia. He haluavat olla samalla viivalla ja tulla valituksi sen takia, että ovat osaavimpia. Muutenhan he olisivat lähteneet politiikkaan ja tulleet sitten valituksi oikean puolueen takia johonkin kunnan tai valtion virkaan. Ketä varten vähemmistökiintiöt siis ovat? Poliitikkoja?

En myös ymmärrä, miksi Suomessa ei olla lainkaan huolissaan siitä, että isohko osa kansasta kokee, että vähemmistöjen toiveet voittavat hiljaisen tai vähemmän hiljaisen enemmistön toiveet. Jotainhan täytyy olla pahasti vialla, jos enemmistö pitää itseään syrjittynä. Eikö tässä olisi tutkimuksen tai ohjelman paikkaa?

On aina seksikästä olla vähemmistöjen asialla (paitsi juoppojen, mielenterveysongelmaisten, vammaisten ja köyhien eläkeläisten) , mutta Suomessa ei tunnuta hyväksyvän nyt sitä tosiasiaa, että enemmistö kansasta ei koe asuvansa tasa-arvoisessa maassa.



PS. Kansanedustajien uhkailu on kuulemma lisääntynyt ja muuttunut rajummaksi muodoltaan. Enpä ole yllättynyt, ihmiset ovat tätä nykyä täynnä raivoa ja vihaa ja purkavat sitä mihin tahansa kohteeseen.