Mihin kaikkeen voikaan käyttää kiirettä tekosyynä?

Tässä eräänä päivänä tällä viikolla eräs matami kiilasi minut ravintolan ruokajonossa. Hän "valitteli", että hänellä on kiire ja joutui kiilaamaan minut siksi. Nostin silmäkulmani ja olin jo avaamassa suutani vastarintaan. Mutta annoin periksi, koska viime aikoina on ollut suurempiakin huolenaiheita. Eikä kyseessä ollut jono baaritiskille. Silloin jopa minun vereni olisi kuohahtanut.

Tämäkin täti käytti kiirettä tekosyynä itsekkyydelle, mikä on tämän päivän ihmisille tyypillistä. Minä, minä, minä ensin. Minä olen tärkeämpi kuin tuo, sillä on aikaa odottaa. Ikäänkuin koko maailma olisi yhtä ihmistä varten. Paskanmarjat.

Todellisuudessa tässä elämässä ei ole kiire mihinkään. Kiire on lähes sataprosenttisesti toisten toiveiden täyttämistä. Joku muu haluaa, että teet jonkin asian tietyssä ajassa, tai sitten et ole itse tehnyt asioita ajoissa ja joudut tekemään sen sitten viime tingassa, ja valittelemaan kiirettä muille. Kukaan ei tosin ole kiinnostunut kenenkään muun kiireestä kuin omastaa. Tai sitten kiireinen ihminen on ahnehtinut liikaa asioita itselleen, eikä pysty toteuttamaan niitä.

Kiireestä on tullut myös tekosyy tehdä työt ja asiat huonosti. Kun on kiire se oikeutta tekemään duunit miten sattuu. Jos työnantaja irtisanoo sen takia, että olet tehnyt asiat oikein, kun et ole suostunut lähtemään kiireleikkiin, on se oikeusmurha.

Tämä terveisinä kiireiselle matamille.